Arkisto: lokakuu, 2011


The truth is out there

Kuva: www.x-files.com

Keskustelupalstat ovat olleet syynissä varsinkin vihapuheiden vuoksi. Talousviestintää tekeville osavuosikatsausten kommentit ovat mielenkiintoista luettavaa. Osavuosikatsaukset kirjoitetaan kieli keskellä suuta, asettellaan sanat harkiten ja huolellisesti. Diplomaattiset tekstit tuntuvat kirvoittavan kommentoijia kertomaan, mikä on totuus.

Kun nimimerkiksi valitaan “Tiedän taustat”, ei tarvitse epäillä kirjoittajan luotettavuutta. “Valehtelemalla ei yritystä rakenneta” tai “älkää puhuko palturia” pistää väkisinkin epäilemään tiedotteen todenperäisyyttä. Kristallipalloon taas on katsottu, kun nimetään kommentti sanoilla “tunnettuja viimeisiä sanoja” tai “loppu tulossa”.

Kyllähän nuo kommentit melkoisen latautuneita ovat. Esimerkiksi yt:itä ennustettaessa kommentoijien tulkinnat ovat useimmiten työntekijän näkökulmasta, mutta kyllä omistajienkin näkövinkkeli on näkysällä, kun todetaan, että firmassa on liikaa läskiä. Nyt ei taideta viitata työhyvinvointia edistävään laihdutuskampanjaan.

Kommenteissa annetaan vinkkejä yritykselle ja johtajille suoraan siitä, mitä kannattaisi tehdä, jotta yrityksen ongelmat ratkeaisivat. Tuntuu, että varsinkin valtio-omisteisten yrityksien ratkaisuja on lupa ruotia jo veronmaksajana. Kirjoittajan oma kokemus yrityksen tuotteeseen tai palveluun antaa asiantuntemusta ja tukee mielipidettä yrityksen tulosta arvioidessa: hyvää tulosta kompataan, koska Ford on hyvä auto tai huonoa tulosta harmitellaan, sillä Lufthansan hinnoittelu on järkevää.

Yritysten tunnettuus ja jutun otsikointi vaikuttavat varsinkin kommenttien määrään. Verevimmät kommentit löytyvät ehdottomasti toimialojen omista medioista, joissa yritysten kanssa tiiviisti työskentelevät kertovat oman kantansa värikkäillä sanankäänteillä. On takuulla sisäpiiritietoa, kun tiedetään, että yritys on palkannut kaikki vinkujat, vonkujat ja tinkijät. Näitä kommentteja lukevat tarkkaan myös yritysten työntekijät, sillä he ovat saaneet saman tiedotteen kuin lehden lukijat, mutta eivät tohdi ottaa kantaa omilla areenoilla.

Keskustelupalstat eivät ole niinkään keskustelua, vaan pääasiassa omien kantojen nenäkästä esilletuontia. Vuorovaikutus syntyy lähinnä kanssakommentoijien tai toimittajien oikomisena. Kysymykset jäävät retorisiksi, sillä yrityksen puolelta ei vastauksia kommenttien joukossa ole.

Yksi aiheellinen kysymys kyllä kuului kaikille tekijöille niin yritykseen kuin toimitukseenkin: ketä tämmöinen uutinen kiinnostaa. Sitä miettiessä kysyn yhtä sarkastisesti: ketä tällaiset kommentit kiinnostavat. Johto ja viestintä ainakin karttavat ne posket punoittaen; työntekijöitä hävettää, suututtaa tai turhauttaa. Onko syy kärkeviin ja ilkeisiin kommentteihin sittenkin sylttytehtaassa, joka ei voi/halua/uskalla viestiä uskottavammin?

Some ei vie sielua

Tälläkin muokataan ammatillista identiteettiä, myös it-ihmisten. Kuva: Ellievanhoutte, through a Creative Commons Attribution License

Sosiaalisessa mediassa ei tarvitse kertoa omista tekemisistään. Somessa läsnäolon voi valita selkeän ammatilliseksi, ja senkin voi tehdä matalammalla profiililla tai voimakkaammin. Niukimillaan perustamalla profiilin LinkedIniin.

Peruskanava ammatilliseen some-elämään on tietysti LinkedIn, koska siellä esiinnytään työrooleissa. LinkedIniin päivitettävän profiilin voi täyttää oman valintansa mukaisesti. Motiivi sanelee sen, kuinka yksityiskohtaisia tietoja itsestään antaa. Rekrymielellä varmasti enemmän kuin pelkästään verkostoituessa. Oman LinkedInin verkostonsa “hyväksymissäännöt” voi muokata itselleen sopivaksi. Selkeä rajaus jakaa esimerkiksi vapaa-ajan kaverit Facebookiin ja ammatilliset kontaktit LinkedIniin. Ammatillinen keskustelu tietyn porukan kanssa on erityisen helppoa LinkedInissä. LinkedInin ryhmät ovat hyvä paikka kysellä kollegoilta vinkkejä vaikka hyvistä intratoteuttajista.

Jos on halua osallistua verkkoyhteisöön saamalla ajankohtaista tietoa, mutta ei ole halua tuottaa itse aktiivisesti sisäitöä, Twitter on sopiva yhteisö. Mikroblogissa voi muutamalla merkillä levittää linkkejä tai nostaa siitä jonkun pointin esille. Profiilin rajaus kannattaa kirjoittaa bioon, jolloin seuraajakandidaatit näkevät suoraan twiittien näkökulman. Samaan kohtaan voi rajata, että twiitit ovat omia.Twitterissä on helppo seurata ammatillisia twiittejä hastaqien avulla, esimerkiksi hr:ään liittyviä twiittejä löytyy muun muassa #henrysome-hastaqilla. Lisäksi näiltä listoilta löytää lisää oman alansa ihmisiä seurattavaksi.

Twitter on siinäkin mielessä helppo ammatillinen kanava, koska siellä voi hyvällä omallatunnolla seurata vain niitä, joita itse päättää seuraavan. Media ei edellytä vastavuoroisuutta. Lohikeitonsyöjät on nopeasti poistettu omasta verkostosta. Jotkut mikrobloggaajat käyttävät Twitteriä vain omien postausten markkinointipaikkana. Se onkin hyvä keino saada uudet postaukset niiden tietoon, jotka eivät seuraa blogahduksia syötteistä. Myös tälle areenalle heitetään työhön liittyviä kysymyksiä tietävien vastattavaksi.

Omia ammatillisia twiittikoonteja voi tehdä esimerkiksi iPadin Flipboardilla tai sähköisellä online-lehdellä Paper.li:llä. Kummatkin välineet aukaisevat otsikon lisäksi ingressiä, ja twiittejä voi lukea lehtimäisesti. Flipboard on omaa käyttöä varten, Paperi.li-lehti on helppo jakaa muillekin kiinnostuneille, esimerkiksi koulumaailmasta Tarmo Toikkasen Rehtorien visertämää.

Jos omalle osallistumiselle sopii parhaiten kuuntelu, kannattaa seurata oman alan blogeja. Varsinkin ammatillisten blogien aihepiirit on selkeästi rajattuja. Jos haluaa varjella tiukasti omaa ammatillista identiteettiään, kannattaa kommentoida harkiten blogien tai medioiden keskusteluja, varsinkin omalla nimellä, sillä Googlen haku poimii tehokkaasti kommentoinnit heti omien osumien kärkeen. Tämän ominaisuuden voi tietty käyttää itselle hyödyksi briljantisti kommentoidessaan.

Blogien kirjoittaminen sopii erinomaisesti ammatillisen identiteetin vahvistajaksi. Tämä blogi on esimerkki siitä: itse olen halunnut yhdistää ammattiliseen itseeni sähköisen viestinnän, mieheni taas laajentaa omaa ammatillista kuvaansa myös vapaa-ajan elämällä.

Lisää ammattilisesta verkkoidentiteetistä kannattaa lukea esimerkiksi Tuija Aalto Tuhat sanaa -blogista.

Twitter säilöö parhaimmat vinkit

Kuva stock.xchng

Pääsin tekemään ensimmäistä kertaa organisaatiolle sosiaalisen median ohjeita. Olin kaukokatseisesti tiennyt tämän päivän koittavan, joten olin jo reilun vuoden verran täpännyt suosikeiksi kaikki sellaiset twiitit, joissa oli kehuttu jotain sosiaalisen median ohjetta tai ohjeen luontia.

Twiittejä oli kertynyt reilut kymmenen, joten nyt pääsin nopeasti parhaimpien ohjeiden kimppuun ja orientoitumaan viisaampien edessä kohti omien ohjeiden luontia. Googlen haku hävisi näiden linkkivinkkien laadussa ja nopeudessa selkeästi.

Samaan paikkaan olen säilönyt suositellut sosiaalisen median tilastotiedot, parhaimmat apuvälineet ja onnistuneimmat kamppikset. Seuraavaksi odottelen toimeksiantoa rekrytoinnin tukemisesta sosiaalisen median keinoin, sillä hyviä twiitti-vinkkejä löytyy.

Stephen, Marko ja Lotta twiittaavat myös paperilla

Printtimedian ja sosiaalisen median konvergenssi lähenee koko ajan. Sosiaalisen median makupaloja ovat paperilla viikolla tarjonneet ainakin Kauppalehti ja Anna.

Kauppalehti poimi kiireiselle businessnaiselle ja -miehelle vain päivän vanhoja twiittejä 14.10. Uutispäivä minuutissa -palstallaan otsikolla Nokian @selop ja @moia twiittasivat.  Twiittaajina uutiskynnyksen ylittivät Stephen Elop (@selop) ja Marko Ahtisaari (@moia), jotka lupasivat hyviä uutisia Nokiasta.

Kyllä sosiaalinen media, ja tässä tapauksessa Twitter, on loisto kanava brändin vahvistamiseen, sillä somen lisäksi uutinen leviää hiukka hitaammille ja perinteisemmille myös printissä. En tiedä, onko tämä jonkunasteista some-evoluutiota, kun twiitteistä ei etsitty vain uutisaiheita, vaan sellaiseksi kelpasi itse twiititkin.

Twitterin tiivistetyn ilmaisun voima on havaittu myös Anna-lehdessä, jossa joka numerossa “twiittaa” omalla lotta twiittaa -pikkupalstallaan Stand up -koomikko Lotta Backlund (@lottabacklund). “Twiitit” ovat oikein hauskoja, samalla tavalla kuin Lotan twiitit hänen omalla Twitter-tililläänkin. Tosin sieltä ei näitä lohkaisuja löydä. Anna (tai Lotta) on ollut siinäkin mielessä lukijoilleen ystävällinen, kun nämä “twiitit” ovat suomeksi, suurin osa aidoista twiiteistä kun on englanniksi.

Pidä yrityksen somelähettiläitä hyvänä

Kuva Paul Kelly, creative commons

Yrityksen ulkoisesta viestinnästä vastaavat miettivät harmaiden hiusten uhallakin, miten huolehtia halutusta yrityskuvasta ulkoisissa sosiaalisissa medioissa. Perinteisessä ulkoisessa mediassa esiintymiselle on nimetty tietyt henkilöt viestinnästä ja johdosta. Otsikoihin nousevia asioita ennakoidaan etukäteen, ja niihin valmistaudutaan preppaamalla spokesmaneja.

Ulkoisessa sosiaalisessa mediassa työntekijä itse määrittelee oman verkkoidentiteettinsä. Verkkoidentiteetti vaihtelee myös medioittain. Tuntuu, että moni haluaa pitää jonkun kanavan esimerkiksi Facebookin täysin yksityisessä käytössä ja LinkedInissä esiintyy yksityisesti, mutta ammatillisena asiantuntijana, varsinkin keskusteluissa. Tottahan ammattilisen asiantuntijan identiteetin voi rajata koskemaan vain omaa ammattiaan ilman kytköstä työpaikkaan. Yrityksen edustajan identiteetti onkin sitten sovittava organisaatiossa yhteisesti, koska esiintyy yrityksen edustajana ja nimissä.

Vastaavasti jokainen työntekijä itse päättää oman roolinsa sosiaaliseen mediaan osallistumisesta. Myös tässä roolin aktiivisuus vaihtelee yksilöittäin: Google+:ssa saattaa olla hyvinkin aktiviinen osallistuja; Twitterissä seuraaja ja tietoa välittävä; blogien suhteen vain innokas lukija. Organisaation kannalta jokaisella roolilla on tärkeä merkitys. Kuuntelija tuo esille, missä ja mitä organisaatiosta kerrotaan; osallistuja välittää tietoa eteenpäin ja aktivoija taas muokkaa aktiivisesti organisaation mielikuvaa sosiaalisissa medioissa.

Tavoitellun yrityskuvan ylläpidon puolesta kiinnostavin työntekijä on rooliltaan aktiivinen ja verkkoidentiteetiltään ammatillinen asiantuntija, joka sulavasti sukkuloi erilaisissa sosiaalisen median välineissä ja vie organisaatiokuvaa viesteissään ja kommenteissaan. Hän luo positiivista fiilistä omasta organisaatiostaan, ja hänen verkostonsa ovat arvokkaita esimerkiksi yrityksen rekrytoidessa sosiaalisessa mediassa.

Yrityksestä luonnollisesti riippuu, miten se suhtautuu itseään käsittelevään some-kirjoitteluun. On selvää, että organisaatiot ja varsinkiin niiden jäsenet tarvitsevat tukea yhteisöllisesti tuotettuun ulkoiseen viestintään – hyvässä yhteistyössä. Koska sosiaalisiin medioihin osallistuminen on jokaisen itsensä määrittelemää, ei rajaavaa ohjeistusta voi ulottaa muuhun kuin yritykseen liittyvään kommentointiin. Kannustus ja avoin ilmapiiri ovatkin sitten toinen juttu, eikä se helpoin. Yrityskuva ja varsinkin työnantajakuva ovat jokaisen organisaatiossa toimivan yhteinen asia.

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Motion on tehnyt volcanic.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.