Takapenkin huutelijoita ei kannata ottaa liian vakavasti somessakaan. Kuva ClipartPal
Saan työssäni joka päivä kaksi raporttia: toimitettu media ja sosiaalinen media. Kun luen niitä, huomaan, että nehän ovat kuin kaksi marjaa. Viime viikolla näppäisin auki yhden sanomalehden mielipidekirjoituksen, joka muistutti erehdyttävästi tyyliltään somen keskustelupalstan kommentointia, ja yhden lehteen painetun tekstaritervehdyksen, jollaisia olen tottunut näkemään mikroblogattuna. Viikolla olen lukaissut muutamia erittäin nasevia blogikirjoituksia, jotka olisin voinut sellaisenaan saada silmiini myös sanomalehdestä. Taitavat kynänkäyttäjät usein kun ovat toimittajia tai joskus sellaisia olleita. Media on sekoittunut mukavasti.
Toimitettuun mediaan on totuttu liittämään sellaisia adjektiiveja kuin neutraalius, objektiivisuus, luotettavuus ja ammatttimaisuus. Näistä asioista se kerää myös respektiä. Jotta somessa viesti leviää laajasti ja nopeasti, sen pitää olla nasevaa ja hauskaa: sellaista, jonka itsekin olisi voinut sanoa, muttei ole osannut muotoilla. Nämä vaateet hiovat asiallisemmasta tylsempää ja oivalluksesta räväkämpää.
Onneksi printtimedia on pääasiassa löytänyt sähköisistä kanavista omaa toimintaansa tukevia keinoja, vaikka sen keskusteluissa sävy rahvaanomaistuu. Tärkeää on, että asioita tuodaan esille ja niistä keskustellaan. Ikävistä asioista epämuodollista keskustelua ei lopeteta poistamalla kahvihuoneita eikä sulkemalla keskusteluareenoita anonyymeiltä.
Tarvitsemme somessa vinkkejä luotettavuudesta ja toisaalta tomessa vinkkejä epäluotettavuudesta. Kummassakin mediamuodossa on paikkoja ja keinoja viestiä luotettavasti tai epäluotettavasti eri äänillä. Koulussa olemme oppineet, että lehdissä on monta paikkaa kertoa omasta mielipiteestään, niin kuin esimerkiksi Aamulehden päätoimittaja teki. Mutta myös Aamulehdessä löytyy pahaa mediaa kuonaisine keskusteluineen ja paatoksillisine blogeineen.
Juuri julkaistun luottamustutkimuksen mukaan perinteiseen mediaan luotetaan eniten, mutta luottamus yhteisöllisesti tuotetun median sisältöön on kasvanut eniten. Tämä siksi että ihmiset haluavat kuulla asioita ihmisiltä, jotka ovat kuin he itse – person like me. Uskottavuus ei synny mediasta vaan kertojasta.
Lehmät lentää -aineista se ala-asteelta alkoi. Nyt viestintää katsellaan sähköisen viestinnän näkökulmasta. Ammatti kun on.
Moottoripyöräilyä opetteleva sekä juoksemista, lumilautailua ja saunomista harrastava pitkän linjan internetin rakentaja. Höpöttää enemmän kuin saa kirjoitetuksi.
