Arkisto: tammikuu, 2012


Tome ja some – kuin kaksi marjaa

Takapenkin huutelijoita ei kannata ottaa liian vakavasti somessakaan. Kuva ClipartPal

Saan työssäni joka päivä kaksi raporttia: toimitettu media ja sosiaalinen media. Kun luen niitä, huomaan, että nehän ovat kuin kaksi marjaa. Viime viikolla näppäisin auki yhden sanomalehden mielipidekirjoituksen, joka muistutti erehdyttävästi tyyliltään somen keskustelupalstan kommentointia, ja yhden lehteen painetun tekstaritervehdyksen, jollaisia olen tottunut näkemään mikroblogattuna. Viikolla olen lukaissut muutamia erittäin nasevia blogikirjoituksia, jotka olisin voinut sellaisenaan saada silmiini myös sanomalehdestä. Taitavat kynänkäyttäjät usein kun ovat toimittajia tai joskus sellaisia olleita. Media on sekoittunut mukavasti.

Toimitettuun mediaan on totuttu liittämään sellaisia adjektiiveja kuin neutraalius, objektiivisuus, luotettavuus ja ammatttimaisuus. Näistä asioista se kerää myös respektiä. Jotta somessa viesti leviää laajasti ja nopeasti, sen pitää olla nasevaa ja hauskaa: sellaista, jonka itsekin olisi voinut sanoa, muttei ole osannut muotoilla. Nämä vaateet hiovat asiallisemmasta tylsempää ja oivalluksesta räväkämpää.

Onneksi printtimedia on pääasiassa löytänyt sähköisistä kanavista omaa toimintaansa tukevia keinoja, vaikka sen keskusteluissa sävy rahvaanomaistuu. Tärkeää on, että asioita tuodaan esille ja niistä keskustellaan. Ikävistä asioista epämuodollista keskustelua ei lopeteta poistamalla kahvihuoneita eikä sulkemalla keskusteluareenoita anonyymeiltä.

Tarvitsemme somessa vinkkejä luotettavuudesta ja toisaalta tomessa vinkkejä epäluotettavuudesta. Kummassakin mediamuodossa on paikkoja ja keinoja viestiä luotettavasti tai epäluotettavasti eri äänillä. Koulussa olemme oppineet, että lehdissä on monta paikkaa kertoa omasta mielipiteestään, niin kuin esimerkiksi Aamulehden päätoimittaja teki. Mutta myös Aamulehdessä löytyy pahaa mediaa kuonaisine keskusteluineen ja paatoksillisine blogeineen.

Juuri julkaistun luottamustutkimuksen mukaan perinteiseen mediaan luotetaan eniten, mutta luottamus yhteisöllisesti tuotetun median sisältöön on kasvanut eniten. Tämä siksi että ihmiset haluavat kuulla asioita ihmisiltä, jotka ovat kuin he itse – person like me. Uskottavuus ei synny mediasta vaan kertojasta.

Sharewoodissa ei passiiviset pärjää

Puput kertovat vapaaehtoistyöhön ilmoittautumisesta. Kuva Sharewood

Sharewood on sosiaalinen media, jossa kerätään avustuskohteille rahaa osallistumalla palveluun. Käyttäjille ja avustusjärjestöille palvelu on ilmainen, raha avustuskohteille tulee Sharewoodissa mainostavilta yrityksiltä. Sharewoodin idea on aktiivisesti yhteisöön osallistumisessa, joten Sharewoodissa ei Facebookin 90-10-1-sääntö toivottavasti päde.

Käyttäjän aktiivisuus kasvattaa omaa metsää. Oma metsäni on kasvanut lammella ja pienillä puilla, sitä koristaa muutamat kukkaset ja jokunen lintu on löytänyt sieltä paikkansa. Lisää eloa saan metsääni kommenttien arvostuksesta (peukutuksesta), muiden kommentoinnista, mainosten klikkailusta sekä sisällön tuottoon osallistumisesta kirjoittamalla blogeja tai lisäämällä valokuvia. Myös ryhmien perustamisesta ja niihin aktiivisesta osallistumisesta palkitaan.

Sharewoodin toimintaperiaate on ovela, sillä jotta metsäni kasvaa kohisten, vaatii se minulta roimasti aktiivisuutta eikä mitään hengailua. Jos ystävälläni on kielokimppu, tiedän, että nyt hän kommentoinut ainakin 365 kertaa. Ovelaan systeemiin kuuluu myös se, että ensimmäisistä aktiivisuuksista saa heti ensimmäiset kasvit ja eläimet, mutta sen jälkeen vaaditaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Osallistumisen ei tarvitse olla ihan pyytetöntä, sillä Sharewoodissa voi voittaa palkintoja hankkimalla arpoja. Arpoja voi hankkia itse tai muut voivat lahjoittaa niitä sinulle. Arpoja ei osteta rahalla vaan pisteillä, jotka karttuvat omalla aktiviisuudella.

Tämän omenapuun omistaja on kovan luokan klikkailija. Kuva Sharewood

Sharewood-addiktin tunnistaa yhdellä silmäyksellä: lahjoitusklikkailijoilla on puita; arvoista pitävillä elävä lampi; vapaaehtoistyöstä kiinnostuneilla elämiä ja ystäviä houkutelluilla lintuja. Sharewood ei ole unohtanut mainostajiaan, sillä kun klikkaan mainoksia, saan pisteitä ja kasvatan omaan metsääni, mutta samalla singahdan mainostajan verkkopalvelun sivulle. Vaikka omenapuun kiilto silmissä.

Sharewood kertoi vuoden aluksi, että sen palvelun käyttäjät ovat keränneet 40 000 euroa avustuskohteilleen klikkailemalla mainoksia ja voittamalla palkintoja. Itse olen tällä hetkellä hankkinut WWF:lle 90 senttiä. Lisää aktiivisuutta siis tarvitaan, onneksi tapoja on monia.

Talouskriisi tulossa. Uskotteko? Uskottehan te lopulta.

Sopisiko tähän kuvaan paremmin tekstiksi "iloinen iltavalaistus" kuin "koska Kiina joutuu kriisiin". Kuva: Availan matka-albumi.

Muistatteko, kun viime vuonna yrityksillä meni taloudellisesti tosi huonosti. Euro oli kriisissä ja kurssit laskivat, eikö sen pitäisi riittää selitykseksi. Päätöksenteko Euroopassa oli vaikeaa, ja luottoluokituksetkin vilisivät ylös ja alas. Tämän tiedon saamme mielestämme uskottavista uutisista.

Vahvistetaanpas tätä vielä viestillä, jonka luin juuri Hesarista. Uutisten mukaan yritykset tekevät huonoa tulosta viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Tämä oli varmasti uutinen myös yrityksille itselleen, harvalla kun varmasti on tässä vaiheessa tilinpäätökset olemassa – puhumattakaan, että niiden tietoja olisi julkaistu tiedotusvälineiden käyttöön. Kyseessä oli siis puhtaasti toimittajan mielipide eikä tieto.

Mieleeni tulee elävästi vuosi 2008, jolloin media, Kauppalehti etunenässä, teki valtavasti työtä vakuuttaakseen meidät suomalaiset siitä, että nyt menee tosi huonosti. Kun viestiä oli kerrottu riittävän kauan, saatiin vientiteollisuudesta riippumattomatkin yritykset ja ihmiset varpailleen ja pelkäämään tulevaisuutta. Tällöin markkinat ja kysyntä alkoivat sukeltaa, koska kukaan ei uskaltanut tehdä päätöksiä omista eikä yrityksien hankinnoista.

Toki maailman meno vaikuttaa meihin suomalaisiin suuresti. Olemme riippuvaisia vientiteollisuudesta, ja nopeasti toimivassa kansainvälisessä yhteisössä asiat vaikuttavat toisiinsa. Suhdanteet ja kurssit ovat historiallisesti sahanneet ylös-alas, ja näin ne tulevat aina tekemään.

Markkinat perustuvat luottamukseen ja tunteeseen. Päätöksiä tehdään sen mukaan, mihin suuntaan maailman uskotaan menevän. Tiedotusvälineiden kautta saatu tieto on avainroolissa näiden uskomusten synnyssä. Jos toimittajat jakavat mielipiteitään eli uskomuksiaan uutisina, voidaan puhua jo laman rakentamisesta. Sain kuluneella viikolla kätösiini uutukaisen 3T-lehden, pahaksi onneksi se oli lähtenyt hakemaan uusia lukijoita lamapuheilla – minulle on turha soitella ja tarjota tuota aviisia.

Itse pyrin muodostamaan näkemykseni eri toimialoilla toimivien yritysten kanssa keskustelemiseen sekä johtamani yrityksen tilausnäkymiin. Niiden perustella Suomessa sujui viime vuonna paljon paremmin eivätkä näkymät eteenpäinkään tavoita uutisten synkkyyttä. Mediasta haluan tietoa eikä ihmisiä säikyttäviä mielipiteitä.

Lerppu oli oman aikansa teknologiaa. Kysymys kuuluu, mikä on tämän. Kuva stock.xchng

Anna: Appsin saa sekunnissa auki, joten olen heti in ja on-the-edge. Minun ei tarvitse joka kerran avata selainikkunaa eikä varsinkaan tehdä mitään kirjautumismänöövereitä.

Ville: Usein käytetyt verkkosovellukset ovat yleensä jo valmiiksi auki selaimen välilehdellä ja tunnukset selaimen muistissa.

Anna: Useat aukiolevat ikkunat ja välilehdet syövät koneen tehoa, ja koneen kaatuessa raikuu sohvalta ärräpäitä. Huomaa, että sinulla on vain yksi kone omassa käytössäsi etkä joudu vaihtamaan laitetta tilanteiden mukaan. Appsit on suunniteltu juuri sitä palvelua silmälläpitäen, joten ovat käyttäjäkokemukseltaan miellyttäviä.  Plussailukin sai uutta buustia, kun saan simppelisti selattua omat piirit nopeasti läpi.

Ville: Appsit täytyy asentaa erikseen ja päivittää. Kun laite on asennettu täyteen, appseja ei niiden käyttäminen tai edes löytäminen sieltä seasta ole kovin kätevää.

Anna: Eihän kukaan järkevä asenna kuin ne appsit, joita säännöllisesti tarvitsee. iTunes-apps ehdottaa päivitettävät sovellukset ja päivittää tarvittaessa kaikki kerralla parissa minuutissa. Montaa sovellusta ei tulisi käytettyä joka päivä ilman appseja, sillä selainversiot on kankeita käyttää.

Ville: Appsit tulivat korvaamaan verkkopalveluista puuttuvaa sujuvaa käyttöliittymää. Nyt kun tämä tekniikka on html5-muodossa olemassa, on appsien ajatus jo vanhentunut. Perimmältäänhän on kyse siitä, asennetaanko sovellus osittain käyttäjän laitteeseen vai käytetäänkö sitä selaimen välityksellä palvelimelta.

Anna: Tällä hetkellä selainversiot ovat erittäin paljon huonompia käyttää. Esimerkiksi sääappsit (Weather HD) ovat  jotain ihan muuta kuin kökkögrafiikka. Valokuva näyttää lumisateen lumisateena – oikeasti. Booking.comin appsi tuo heti näkyviin kartan ja vaihtoehdot;  selaimella joutuu vierittämään ikkunaa pysty- ja vaakasuunnissa ja linkkejä täytyy pyydystää pitkin ruutua.

Ville: Toteutustapa ei vaikuta visuaalisuuteen tai toteutusmahdollisuuksiin. Kyseessä on vain webbisaitin käyttämiseen rakennettu yksinkertaisempi käyttöliittymä, se kannattaisi varmasti toteuttaa myös suoraan webbiin, jotta erillistä appsia ei tarvittaisi. Reilu kymmenen vuotta sitten kaikki ohjelmat piti asentaa paikalliselle koneelle, josta niitä käytettiin. Sitten huomattiin, kuinka kätevää sovellusten käyttäminen on selaimen kautta, jotta niitä ei tarvitsisi asentaa ja päivittää. Mobiililaitteiden kanssa sama kiertokulku on nyt käynnissä, koska heikkojen verkkoyhteyksien ja huonojen selainten ansiosta paikallisesti asennettavat ohjelmat tuntuivat aluksi ainoalta käyttökelpoisilta vaihtoehdolta. Kun yhteydet ja laitteet jatkavat kehittymistä, jaksamme tuskin tulevaisuudessa asennella niihin erillisiä sovelluksia halutessamme katsoa vaikka säätietoja.

Anna: Niin – tulevaisuudessa… Hyvä että appsit opettavat käyttäjäystävällisyyttä, nyt käyttäjät osaavat vaatia sujuvia verkkopalveluja. Do it.

Hesarilla liikuttavimmat linkit

Onneksi painavaakin sanottavaa voi liikutella kevyesti. Kuva Availan matka-albumi

Helsingin Sanomat, Markkinointi&Mainonta ja Yle ovat parhaiten mukana sähköisessä viestinnässä, sillä olen voinut jakaa eniten näiden medioiden linkkejä viimeisen puolen vuoden aikana eteenpäin.

Hesari, M&M ja Yle ovat kirjoittaneet mielenkiintoisia, sähköisestä viestinnästä kertovia juttuja, ja niitä on voinut linkittää helposti. He ovat ymmärtäneet, että näin jutuille saa helposti lisää lukijoita ja jutut elävät pidempään kuin printtinä, koska ne löytyvät hakukoneiden avulla. He ovat liittäneet jutuissaan sähköisen viestinnän suomalaisen elämänmenoon mukaan niin kotona kuin töissä, ilman että siitä töhistään pelkästään jonain ilmiönä.

Hesari ja Yle käsittelevät monipuolisesti ja laaja-alaisesti sähköistä mediaa; M&M taas julkaisee hyviä kolumneja ja blogeja, joiden kirjoittajat ovat ärhäkästi tuoneet sosiaalista mediaa esille myös markkinoinnillisesta näkökulmasta. Olen puolen vuoden aikana jakanut Twitterissä 34 median juttuja yhteensä reilun 250 linkin verran. Näiden kolmen linkkejä niistä on ollut vajaat puolet.

Seuraavaksi eniten jaoin eteenpäin tietoteknisten medioiden linkkejä, joita tuottavat Tietoviikko, It-viikko, Tekniikka&Talous, Tietokone, MikroPC ja Digitoday. Toiseksi eniten pidensin talousmedioiden, Taloussanomien, Kauppalehden ja Talouselämän, juttujen elinkaarta. Tietotekniset lehdet keskittyvät sähköiseen viestintään teknologisemmasta näkökulmasta esimerkiksi käyttötapojen muodossa; talousmediat taas yritysten – työntekijöiden ja työnantajien – käytäntöjen kannalta.

Jokusen linkin laitoin myös viihteellisemmästä mediasta, kuten MTV3:sta, Voicesta, YleX:stä, Starasta, Neloselta, Iltalehdestä tai Iltasanomista. Näiden juttujen otsikoihin liittyy yleensä jonkun julkkisen räväkkä somettelu.

Yksittäisiä uutisia levitin muutamien maakunnallisten lehtien palstoilta löytämään lisää lukijoita. Propsit saavatkin Turun Sanomat, Aamulehti, Satakunnan Kansa ja Kaleva. Kotimaakuntani päämedian, Hämeen Sanomien linkkejä en ikäväkseni ole pystynyt levittämään lainkaan. Lehdellä on kyllä sähköinen näköislehti, jonka voi tilata printtilehden lisäksi muutaman euron lisähintaan. Peruin vuoden viimeisiksi töikseni paperilehden tulon, ja lupasin liittyä heti maksavaksi asiakkaaksi, kun pystyn lukemaan HäSan vain sähköisesti ja jakamaan mielenkiintoisia juttuja eteenpäin.

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Motion on tehnyt volcanic.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.