Vilkkuvaloista satelliittiseurantaan

Elokuvassa Wargames esiintynyt supertietokone WOPR, mukana luonnollisesti myös paperilehtiö.

Kaksi vuosikymmentä sitten elokuvaohjaajat halusivat ehdottomasti lisätä elokuviin muodikkaan teknologia- tai scifielementin. Se saatiin aikaan päällystämällä kellarihuoneen seinät vilkkuvaloilla ja laittamalla valkotakkiset kaverit seuramaan lehtiö kädessään tätä diskoa. Härveli pystyi tietysti tekemään ihmeellisiä päätelmiä tai laskelmia asioista, joita siltä ei oltu edes pyydetty. Kaikki oli rakennettu niin ihmeelliseksi, ettei kenenkään odotettu kyseenalaistavan, miten koko laitos toimii.

Elokuvien vilkkuvalolaatikoista siirryttiin sitten agenttipuhelimii. Kännyköitä jos joit oli hienoa salakuunnella ja saada sitä kautta udeltua asioita sankarien tai pääpahisten tietoon. Tässäkin mentiin aika lujaa, jos huomioidaan, ettei kuuntelua varten tarvinnut tietää edes henkilön nimeä, liittymän numeroa tai sijantia. Silti voitiin kuunnella saman tien oikeaa puhelua.

Viimeisin villitys on tietysti selvittää ihmisten sijainnit GPS:n avulla heidän autonavigaattoriaan hyödyntäen. Tässä kohtaa käsikirjoittaja ja ohjaaja turvautuvat luonnollisesti katsojien tietämättömyyteen tekniikan toiminnasta. Lisäksi luodaan vääriä mielikuvia siitä, että sinua voidaan seurata käyttäessäsi navigaatiolaitetta.

Ajatus on niin absurdi, että siitä on pakko hieman avautua, sillä olen käynyt saman keskustelun useamman ihmisen kanssa. Samalla logiikalla, kun navigaattoria elokuvassa seuraillaan, voitaisiin jokaista autoradion käyttäjääkin seurata ja jopa salakuunnella, mitä autossa puhutaan. Radioajatus kuulostaa älyttömältä ja onkin – vertaus on siis toivottavasti osuva. Kyseiset navigaatiolaitteet ovat aina vastaanottimia eli kuuntelevat satelliittien lähettämää kellonaikatietoa.

Mitään kommunikaatiota navigaatiolaitteen ja satelliitin välillä ei siis tapahdu. Jos oma sijanti haluttaisiin välittää eteenpäin, sitä varten tarvitaan lähetin sekä tietysti jonkinlainen datansiirtotapa. Tämä lähetin voi perustua esimerkiksi televerkkojen datasiirtoon ja välittää tiedon vaikkapa jakeluauton sijainnista postitusfirmalle tai raitiovaunun etenemisestä reitillä. Omaa sijaintitietoa ei kuitenkaan käytetä missään autonavigaattoreissa, sykemittareissa eikä edes kännyköissä – ellet sitten itse halua jakaa sijaintiasi jonkun sovelluksen avulla verkossa.

Uusi tekniikka tarjoaa aina rajattomat mahdollisuudet järjestää uusia juonenkäänteitä sekä oikaista sopivassa kohtaa. Tapana kun on oikaista juonen kannalta mahdottomat kohdat antamalla päähenkilön käyttöön seinän läpi kuvaava videokamera tai seurata auton liikkeitä sen navigaattorin avulla. Ymmärrän tietyt oikaisut scifin kohdalla, mutta reaalimaailmaan istutetut höpläytykset pistävät harmittamaan jo ihan koko tuotannon puolesta – se kun kertoo huonosta osaamista ja saa rainan vaikuttamaan ö-luokan halpiskamalta.

Jään mielelläni odottamaan nerokkaita ideoita uuden tekniikan hyödyntämisessä – myös niiden scifimäisten. Asiantuntijoiden käyttäminen olisi kuitenkin suositeltavaa.

About these ads

3 kommenttia artikkeliin ”Vilkkuvaloista satelliittiseurantaan

  1. Kemistinä ihmettelen CSI:n ja muiden labrajuttuja sisältävien sarjojen käyttämien analysaattoreiden ilmöimäistä nopeutta ja osumatarkkuutta. Näyte laitteeseen ja tsirp, tulos näkyy 3D-kuvana suurella näytöllä. Läheisillä hyllyillä on värikkäitä nesteitä sisältäviä mittapulloja.
    Todellisuudessa näytteenotto on se, joka ratkaisee onnistuuko analyysi. Analyysi, jos haetaan muuta kuin metallien kokonaispitoisuuksia, kestää näytteen esikäsittelyineen yleensä useita tunteja. Huonosta näytteestäkin saadaan tulos, mutta se osuu oikeaan vain sattumalta.

Kommentointi on suljettu.