Avainsana-arkisto: Google


Pidä yrityksen somelähettiläitä hyvänä

Kuva Paul Kelly, creative commons

Yrityksen ulkoisesta viestinnästä vastaavat miettivät harmaiden hiusten uhallakin, miten huolehtia halutusta yrityskuvasta ulkoisissa sosiaalisissa medioissa. Perinteisessä ulkoisessa mediassa esiintymiselle on nimetty tietyt henkilöt viestinnästä ja johdosta. Otsikoihin nousevia asioita ennakoidaan etukäteen, ja niihin valmistaudutaan preppaamalla spokesmaneja.

Ulkoisessa sosiaalisessa mediassa työntekijä itse määrittelee oman verkkoidentiteettinsä. Verkkoidentiteetti vaihtelee myös medioittain. Tuntuu, että moni haluaa pitää jonkun kanavan esimerkiksi Facebookin täysin yksityisessä käytössä ja LinkedInissä esiintyy yksityisesti, mutta ammatillisena asiantuntijana, varsinkin keskusteluissa. Tottahan ammattilisen asiantuntijan identiteetin voi rajata koskemaan vain omaa ammattiaan ilman kytköstä työpaikkaan. Yrityksen edustajan identiteetti onkin sitten sovittava organisaatiossa yhteisesti, koska esiintyy yrityksen edustajana ja nimissä.

Vastaavasti jokainen työntekijä itse päättää oman roolinsa sosiaaliseen mediaan osallistumisesta. Myös tässä roolin aktiivisuus vaihtelee yksilöittäin: Google+:ssa saattaa olla hyvinkin aktiviinen osallistuja; Twitterissä seuraaja ja tietoa välittävä; blogien suhteen vain innokas lukija. Organisaation kannalta jokaisella roolilla on tärkeä merkitys. Kuuntelija tuo esille, missä ja mitä organisaatiosta kerrotaan; osallistuja välittää tietoa eteenpäin ja aktivoija taas muokkaa aktiivisesti organisaation mielikuvaa sosiaalisissa medioissa.

Tavoitellun yrityskuvan ylläpidon puolesta kiinnostavin työntekijä on rooliltaan aktiivinen ja verkkoidentiteetiltään ammatillinen asiantuntija, joka sulavasti sukkuloi erilaisissa sosiaalisen median välineissä ja vie organisaatiokuvaa viesteissään ja kommenteissaan. Hän luo positiivista fiilistä omasta organisaatiostaan, ja hänen verkostonsa ovat arvokkaita esimerkiksi yrityksen rekrytoidessa sosiaalisessa mediassa.

Yrityksestä luonnollisesti riippuu, miten se suhtautuu itseään käsittelevään some-kirjoitteluun. On selvää, että organisaatiot ja varsinkiin niiden jäsenet tarvitsevat tukea yhteisöllisesti tuotettuun ulkoiseen viestintään – hyvässä yhteistyössä. Koska sosiaalisiin medioihin osallistuminen on jokaisen itsensä määrittelemää, ei rajaavaa ohjeistusta voi ulottaa muuhun kuin yritykseen liittyvään kommentointiin. Kannustus ja avoin ilmapiiri ovatkin sitten toinen juttu, eikä se helpoin. Yrityskuva ja varsinkin työnantajakuva ovat jokaisen organisaatiossa toimivan yhteinen asia.

Kuumat aiheet kuumaa kamaa blogimarkkinoilla

Tähtipostaus on ehdottomasti kirjoitus Google+:sta.

Reilun puolen vuoden bloggauksen ja noin 7 000:n Tämä sipuli ei itketä -blogissa kävijän jälkeen olen pätevä antamaan parhaimmat tärpit siitä, miten blogiin saa kävijöitä

1. Postaa ajankohtaisesta aiheesta heti, kun keskustelu käy kuumana
Blogimme ehdottomat suosikit ovat Google+:sta ja Nokian kännyistä kertovat kirjoitukset. Postaus Nokian kännyjen puolesta keräsi heti julkaisuhetkellä reilut 100 lukijaa. Kirjoitusviikolla oli uutisoitu Nokian huonosta tuloskunnosta ja samalla dissattiin myös itse tuotteita. Nokian puolustus viihdytti välittömästi lukijoita. Google+-kirjoitus sai heti ensimmäisenä julkaisupäivänä reilut 400 lukijaa ja kesälomien jälkeen elokuun alkupäivinä toisen samanmoisen määrän. Postausta on luettu nyt tasaiseen yli tuhat kertaa. Naputtelin kirjoituksen heti Plussan tultua kokeiluun, ja siitä se sitten irtosi omalla radalleen eri keskustelupalstojen myötä.

2. Jaa linkkiä niin perkuleesti
Lukijoiden blogiin saamisen ehdoton edellytys on linkin jakaminen. Me tuuppaamme blogahduksemme heti Facebookiin, Twitteriin, LinkedIniin ja Plussaan. Sitten vain odottelemme, kuinka moni linkkiä jakaa ja päätyykö se kenties keskustelupalstoille. Facen kautta postauksiamme on luettu WordPressin kirjanpidon mukaan reilut 1 000 kertaa, Twitterin parisataa sekä LinkedInin ja Plussan kautta reilut sata kertaa. Facen lukijoita kiinnostavat eritoten Faceen liittyvät postaukset; Twitteristä tai Plussasta klikataan ammatillisempiin kirjoituksiin. Ja jos jutussa piilee jujua, se jaetaan heti eteenpäin. Keskustelupalstoilla olo on jännittävintä, sillä koskaan ei etukäteen tiedä, missä sävyssä se on palstoille päätynyt.  Blogilistojen kautta blogiimme ei ole juuri päästy.

3. Valitse postauksiin muutamia kestoaiheita
Hauskinta blogitilastoja tutkiessa ovat ehdottomasti hakusanat, joilla blogiimme tullaan. Voin vain kuvitella niiden tiedonhakijoiden pettymyksen, jotka ovat ekstyneet kirjotuksiimme sanoilla “Ikean rekry” tai “orava vesikaton välisessä tilassa”. Yksi eksoottisimmista hauista on tehty “Paavo Väyrynen laskuvaro” -haulla. Joka tapauksessa kannattaa kirjoittaa muutamista kestoaiheista, jotka keräävät kiinnostuneita senkin jälkeen, kun itse asia on jo viilentynyt. Meidän blogimme tapauksessa kestosuosikkiaiheita ovat olleet Heiaheia ja moottoripyöräily. Heiaheiaa on koko puolen vuoden ajan tasaisesti haettu eri tavoin runsaat sata kertaa.

4. Revittele otsikolla
Räyhäkkäät otsikot ovat superia. Onhan se selvä, että muutaman sanan varassa leviävä linkki tarvitsee lupausta siitä, että kannattaa klikata ja lukea. Otsikot “Patonkien ilmabussilla Amerikkaan.” ja “Nokia luurit ihan turhia halkoja – väärin!” kirkuvat lukemaan kirjoituksen. Oma henkilökohtainen suosikkini “Mitä vattua!” on myös kärkikympissä eniten luettujen postauksien listalla.

5. Kirjoita säännöllisesti ja usein
Jos haluaa blogiinsa lukijoita, on kirjoitettava riittävän usein. Jos emme ole olleet ahkeria, kävijöiden käyrä laskee liukua nopeaan. Vanhempiemme lisäksi blogiin päätyy muutama harhailija vuorokaudessa. Vaikka puolisoni on provosoivalla tyylillään saanut kärkikymmenikköön useimpia  postauksia, minä hakkaan hänet reilusti lukijoideni määrällä, koska olen häntä tuotteliaampi.

6. Älä julkaise viikonloppuna
Blogiamme lukevilla näyttää olevan viikonloppuisin muuta  puuhaa, joten lukijoita kalastaakseen kannatta julkaista postaus arkena, tai ainakin jakaa linkki. Faceilijat kliksuttelevat linkkiä kyllä vielä maanantaiaamunakin, mutta Twitteriin ei kannata tuupata mitään viikonloppuisin, reilusti työaikaan vain tviitit menemään – yksi aamupäivällä ja yksi iltapäivällä.

Postausten kulkua on ollut mahdoton ennustaa etukäteen. Omasta mielestä mehevä otsikko ja herkullinen kirjoitus saattaa jäädä muutamien kymmenien silmien luettavaksi ja taas puolihuolimattomasti hujautettu ulahdus voi joutua jonkun toisen bloggaajan kirjoitukseen keräten heti kymmeniä klikkaajia. Niin tai näin vaikka kirjoittaminen on hauskinta, on eri jännää seurata, miten blogikirjoituksen elo jatkuu ja miten se kerää kommentteja niin virtuaalisilla kuin liveareenoilla.

Lupaan levittää linkkiäsi…

Kuin sukkula avaruuteen, sinkoaa helposti levitettävä linkki. Kuva Flickr Nasa

kunhan olet varmistanut, että se sujuu minulta mahdollisimman vaivattomasti kaikilla käyttämilläni päätelaitteilla ja paikoissa, joissa liikun. Käytän eri yhteyksissä päiväni mittaa älypuhelinta, iPadia sekä omia ja lainaläppäreitä töissä, kotona ja kylässä.

Jos linkki juttusi on oikein mehevä, jaksan kyllä läppärillä copy-pasteilla otsikot ja organisaation paikoilleen. iPadilla ja kännyllä semi kiinnostava linkki jää lähettämättä, jos tarjoat jakokentässä pelkkää urlia. Sanomattakin on selvää, että sähköinen juttusi on turha, jos sitä ei voi jakaa muuten kuin käsityönä (lue aikaisempi postaukseni: Linkki liikuttaa verkkolehteä).

Levitykseni on äärimmäisen tehokasta, jos olet varmistanut, että saan yhden napin painalluksella linkkisi Twitteriin, Facebookiin  ja Google+:aan. Twitteriin laitan sen kaikille muutamalla sadalle seuraajalleni, joita kiinnostaa etenkin sähköinen viestintä. Faceen tuuppasen tekstisi, jos se on sen verran vitsikäs, että kaverinikin innostuvat siitä. Google+:aan laittaisin sen erittäin mieluusti, koska siinä voin laittaa pari kommenttia kylkeen, jotta saan herätettyä keskustelua.

Jako on täydellinen, jos jakonamiskasi tarjoaa esimerkiksi Twitter-kenttään otsikon, organisaation ja lyhennetyn urlin lisäksi pikkuisen tilaa omille kommenteilleni, missä kerron juttusi pääpointin. Face- ja Google+-jakoihin ei tarvitse lyhentää urlia, koska minun ei tarvitse huolia merkkimäärästä.

Helpoimmalla pääsen linkkiesi levityksessä, jos olet käyttänyt Twitteriä ja minulla on käytössäni Tweetdeck. Sillä samaisella sekunnilla, kun olen saanut herkullisen otsikkosi, on kommentoitu linkkisi on jo liikahtanut.

Kun olen jakanut linkkisi, kaikki kiittävät: olet saanut arvokkaita, ehkä uusiakin lukijoita blogiisi, verkkopalveluusi tai verkkojulkaisuusi; minä ja tuttuni taas olemme taas kerran fiksumpia ja iloisempia, ja linkkisi liikkuu vieläkin laajemmalle.

Uusi elämä Google+:ssa

Uusi some-elämäni on alkamassa, tunnen sen. Toivon kovasti, että Google+ valloittaa nopeasti käyttäjiä suojiinsa, jotta pääsen temmeltämään eri ystävieni ja tuttujeni kanssa juuri heitä yhdistävillä asioilla. Nykyisissä somekanavissa olen näet ollut kahlittu. Minusta on kuitenkin moneksi.

Olen oikein aktiivinen faceilija, mutta passiivisesti. Ahkera peukun heiluttelu kun ei minusta vielä aktiivista sisällöntuottajaa tee, vaikka olenkin päivittäin Facessa läsnä. Suurin syy Face-hiljaisuuteeni on se, että olen mennyt löperyyksissäni hyväksymään sellaisia tuttuja jostain yhdistyksistä tai vanhoista työpaikoista, joille en halua (enää) kertoa henkilökohtaisia asioitani enkä henno heitä tappaakaan. Olen myös ollut laiska laittamaan heitä omiin ryhmiinsä ja hallinnoimaan niitä. Toisaalta olen Facessa siviiliminäni. Jopa niin, että en Facessa edes seuraa ammatillisesti kiinnostavia yrityksiä, yhteisöjä tai ole kaveri työkavereiden tai asiakkaiden kanssa.

Twitterissä olen voinut rauhassa mellastaa ammatillisista intohimoista – mutta vain sähköisistä. Onhan niitä toki muutamia muitakin, mutta Twitteristä olen löytänyt satoja saman himon jakavia. Ammattini takia olen rajannut olemiseni melko tarkasti tiettyihin näkökulmiin ja päivittänyt asioita maltillisesti, koska konsulttina tulee helposti kumartaneeksi ja pyllistäneeksi samalla eri suuntiin asiakkaiden intresseistä johtuen. Ovathan nämä somekanavat oman henkilöbrändin muovaajia. Koska Twitter on uteliaalle loistava kanava stalkata, seuraan kasapäin kiinnostavia henkilöitä, yrityksiä, yhtyeitä ja organisaatioita.

Nyt odotan uutta elämää Google+:ssa, koska siellä voin ristiriidattomasti yhdistää siviili- ja ammatilliset tarpeeni eri joukoilleni (lue: piireille) viestiessä. Pointti on siinä, että voin samassa systeemissä olla läsnä eri rooleissa ja jakaa asioita vastaanottajille omien roolieni mukaisesti. Bonarina voin twittermäisesti seurata vailla vastavuoroisuutta tähtiä niin politiikan kuin taiteen taivaalta. Lisäksi voin Plussaan hyväksyä ne henkilöt, joita en Facessa halua kavereinani kiikuttaa, kuten ex-poikaystävät tai pelkästään työrooliin liittyvät tutut (siis ne jotka ovat nyt ajettu LinkedIniin).

Plussapiirini voivat olla esimerkiksi

  • ystävät: ne sormilla (ja ehkä varpailla laskettavat sydänystävät), joille voi heittää rennosti elämän ilot ja myös ne surut
  • tutut: hyvänpäivän tutut, joille kerrotaan, kun elämä on kivaa
  • perhe: nyt myös ne, joilla on omien kavereidensa kanssa oma elämä, josta en ole edes halunnut tietää
  • sukulaiset: tähän piiriin lukeutuu tietysti serkut ja pikkuserkut, joiden kanssa jaetaan yhteiset muistot vuosikymmenten takaa
  • yhdistysystävät: intohimoiset, yhdenasian ihmiset, joiden kanssa voi intoilla rauhassa seuraavista kinkereistä ja kohtaamisista ja joiden kaikkien kanssa haluaa olla kaveri
  • liikuntaystävät: joiden kanssa käydään läpi edellinen treeni ja arvotaan kenen kyydissä mennään seuraavaan
  • sometutut: joiden kanssa voi rauhassa höyhäillä sosiaalisen median valloittavuudesta vailla huolta siitä, että saa muut ystävät hulluuden partaalle
  • työtutut: näitä tulee varmasti muutamia erilaisia riippuen eri yhteyksistä, esim. viestintä-, markkinointi- ja hr-tuttavani saavat eri kiksit lähettämistäni linkeistä
  • ad hoc -ryhmät: esim. Elonmerkin livebloggaajat, jotka tapahtuman jälkeen siirtyvät pysyviin piireihin
  • seurattavat: tulevat presidenttiehdokkaat, bändi ja julkkikset, joiden elämästä janoan tietoa, jota ilman en voi elää
  • ja sitten tietysti se joutojoukko, johon kuuluvat hellämielisyyksissä ja diplomaattisista syistä hyväksytyt henkilöt
  • ehkä teen kieliryhmänkin, vaikka olen tähän mennessä käyttänyt somessa vain suomea.

Luonnollisesti eri piiriläiset menevät somasti ristikkäin piirien kesken, niin kuin menevät oikeassa elämässäkin ja niin kuin ovat menneet nykysissäkin somekanavissa. Plussassa voin sekunnissa drag&droppailla eri henkilöt omiin piireihinsä. Kun sitten päivitän (lue: streamaan) kuulumisiani, valitsen, että tietoni menee vain tietylle piirille tai julkisesti. Ja jos henkilö ei ole Plussassa, voin lähettää hänelle samalla sähköpostia.

Nyt alankin keksiä sopivia juonia, jotta saan faceilijat siirtymään Plussan puolelle, jotta voin siirtyä teoriasta käytäntöön, ja minusta tulee vielä fiksumpi.

PS Jos haluat lukea lisää Plussan eri puolista, saat tömäkämmät perustelut Plussan eroavaisuuksista ja hyödyistä suomeksi esim. Tarmo Toikkasen blogista: Google Plus haastaa Facebookin.

PS2 Twitterissä liikkuu huhuja, että Plussa olisi käytössä kaikille hyvinkin pian, joten klikkaa nopeasti Google Plussaan ja rekkaroi itsesi salamana systeemiin, jos sinulla ei jotain Google-tunnuksia vielä ole.

Google-kivaa kiireessä

Google on kiva rekkula, varsinkin vahingossa. Suosikkejani yllätyksissä ovat näppäilyvirheet, kuvahaut ja kääntäjä.

Käytän Googlea miltei aina kiireessä – kymmensormijärjestelmä takoo näppäimiä tuhatta ja typoja tulee tiuhaan. Yllättävämpiä tuloksia sain, kun nakutin hakukenttään television ohjelmakartan tai etsin maatalousaiheista keskustelua. Hetken jo mietin, että kuka konettani oikein käyttää, kun ruudulle rävähti pikkuisen pornahtavaa materiaalia, kunnes tajusin, että kirjaimet hakukenttään olivat menneet väärin.

Googlen kuvahaku on myös metka. Kerran hain parikymppisen ystäväni kuvaa, kun ruudulle pompahtikin hänen 30 vuotta vanhemman esinaisensa kuva, jossa oli viite ystäväni nimeen. Minä tunsin molemmat, joten hihittelin hiljaa itsekseni, kun näin mielessäni  ystäväni seuraavan treffiprospektin tsekkaamassa deittinsä tietoja.

Mutta hauskinta on ehdottomasti Googlen kääntäjän kanssa. Vieraasta kielestä kotimaiseen koneen tekemä käännös on usein hupaisa, mutta joskus myös hyödyllinen. Etenkin silloin kun tarvitsen nopeasti tuntuman tekstistä, joka on kirjoitettu harvoin käyttämälläni kielellä.

Suomen kielestä muuksi kieleksi käännettäessä kielemme vivahteikas kielioppi monine sijamuotoineen varmistaa, että käännöksen tulos hipoo huvittavuutta.Vai miten ymmärrät lauseen “Waffle more than it receives written”. (Alkuperäinen teksti löytyy mieheni blogikirjoittajakuvauksesta.)

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Motion on tehnyt volcanic.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.