Tämä sipuli ei itketä

Jos on aikaa vain yhteen, tsekkaa Audi. Kuva Audi MediaService

Ammattillisesta innostuksesta ja kiinnostuksesta imutin iPadin sisuksiin yhdeksän tämänkeväistä vuosikertomusta meiltä ja maailmalta.

Ennen kuin riehaannuin kunnolla, piti ihan miettiä, miksi vuosikertomuksia luen ja miksi vielä iPadilta. Vuoskarin tekijänä minua luonnollisesti kiinnostaa vertailla eri versioita, tsekkailla muutamia tiettyjä kohtia ja väijyä kilpailijoiden tietoja – nopeasti, intuitiivisesti ja vaivattomasti. Odotan vuoskarin olevan kokemus, pitäähän sen henkiä luotettavuutta ja valaa uskottavuutta. Vuoskareissa yrityksen maailma on aina upea, kuvat hienoja ja caset kadehdittavia. Toinen kysymys on sitten vaikeampi: miksi lukisin iPadilta. No tällä kertaa silkasta uteliaisuudesta.

Odotin uutta ja ihmeellistä, hilettä ja kilkettä. Täytyy myöntää, että kyllä sain sitäkin. Audi tarjosi oikeaa 360-maailmaa, jossa digielementit leijailivat näytöllä, josta pystyin pyydystämään kivoja videoita ja kauniita kuvia; Wärtsilän vuoskaripaketin magazinesta saatoin ihailla taidokkaasti tehtyjä artikkeleita – ihan kuin oikeasta iPad-lehdestä. Mutta kyllä sitten petyinkin. Muutama iPad-vuoskari oli tehty printtivuoskarin malliin, lukunumeroineen kaikkineen. Enkä voinut edes hyödyntää iPadin asentoanturia näytön suunnan vaihtamiseen. Telia-Sonera epäonnistui pahiten, nimittäin paperinen käyttöliittymä olisi ollut parempi, sillä tätä onnetonta yksilöä ei voinut navigoida, ei suurentaa eikä pienentää, siitä ei päässyt edes pois. Suurin osa vuoskareista oli ihan hyvin toimivia printti-look-a-likeja, joita käyttäessä saattoi pikkuisen eksyä, mutta kivahan oli sipaista sivulta toiselle.

Suurimmaksi ihmetyksen aiheeksi jäi vuoskareiden koko. Tietysti ymmärrän, että jos on ympätty kovasti korkearesoluutioista kuvaa ja pitkiä videopätkiä, koko kasvaa. Suurimmillaan koot olivat useita satoja megoja, mutta melko yksinkertaiseenkin vuoskariin oli saatu uppoamaan yli sata megaa. Yhtenä selityksenä olen kuullut, että InDesign-taiton jäljiltä on koko jäänyt suureksi. Kummallista tehdä verkkomaailmaan printtivälineillä. Tästä ei tule gloriaa tilaajalle eikä tuottajalle. On surku, jos lataamiseen menee enemmän aikaa kuin itse selaamiseen.

Parista pettymyksestä huolimatta tykkäsin monesta vuosikertomuksesta, mutta silti on pakko kysyä, onko vuoskarin käytön perusvaateet kunnossa eli helppo haku, yksinkertainen navigaatio ja faktatietojen hyödynnys. Lisäksi odotin enemmän verkkomaailman mahdollisuuksien hyödyntämistä, kuten jakonappuloita, bookmarkeja, Twitter-feedejä tai interaktiivisia taulukoita. Näitä normi verkkovuoskareissa on jo opittu käyttämään. Valmiilla julkaisupalikoilla on onneksi saatu helposti tehtyä erilaisia navigointeja, jotka ovat jo tuttuja muista iPad-julkaisuista.

Tämän vuoden saaliin perusteella täytyy sanoa, että tekijät ovat liiaksi printtivuoskarin muodossa kiinni ja he ovat unohtaneet vuosikertomuksen lukijan ja digitaalisen välineen mahdollisuudet. Tuntui, että perus miksi-kysymykset  on sivuutettu sillä, että kunhan on saatu julkaistua iPad-vuosikertomus. Varsinkin tällöin kannattaisi huolia, millaisen imagon vuoskari jättää.