Avainsana-arkisto: maine


Maineenvartijan vartti

Kuva: Warner Bros. Pictures

Omaisuudenhoitajan Kate Reddy* naputtelee aamunsa aluksi päätteelleen salasanan ja singahtaa tutkimaan, mitä markkinoilla on yön aikana tapahtunut. Nikkei on vakaa, Brasilian Bovespa sambaa yhtä sekopäisesti kuin aina ennenkin ja Dow Jones vaikuttaa lähinnä elvytystoimenpiteen kieltäneen teho-osastopotilaan sydänkäyrä. Seuraavaksi hän tarkistaa, onko valuuttakursseissa tapahtunut mitään hätkähdyttäviä heilahduksia, ja sitten naputtelee päätteelle kirjaimet TOP saadakseen näkyvylle suuryritysten kuumimmat uutiset.

Tämä on niin tuttua, sillä maineenvartijan aamuvartti alkaa tsekkauksessa sähköpostiin kilahtaneista toimitetun ja sosiaalisen median raporteista. Toimitetun median raporteista hän napauttaa auki kaikki kiinnostavat otsikot, ja hänen harjaantunut silmänsä löytää välittömästi yrityksen nimen ja aivonsa analysoivat viipymättä uutisen yhteyden ja miten siihen pitää reagoida – kelle lähettää eteenpäin ja keltä kysyä lisätietoja.

Sosiaalisen media raporttien graafit näyttävät tottuneelle lukijalle sekunnissa tiedon siitä, mitä yön aikana forumeilla on keskusteltu. Jos käyrä on hieman kohonnut, pikaklikki itse keskusteluun ja toteamaan, että Suomi24:n keskustelussa ollut kommentti oli normijähinää. Samalla hän silmäisee, ettei keskustelujen sävyt ole liiaksi painuneet punaisen puolelle.

Seuraavaksi maineenvartija tsekkaa sisäisten kanavien uutisten kommentit, keskustelut ja palautteet. Sormet hakkaavat näppäimistöä nopeaan, kun hän lähettää asianomistajille tiedon kommenteista, jotta he pääsevät vastaamaan heti yksikkönsä ihmisille.

TweetDeck pimputtaa tasaiseen tahtiin kilpailijoiden, asiakkaiden ja muiden toimialan yritysten twiittejä. Maineenvartija painaa mieleensä toimialan viimeisimmät käänteet ja tallettaa kiinnostavimmat otsikot itselleen muistiin, jotta voi palata niihin viimeistään vuosikertomusta tehdessä. Muutaman linkin hän nakkaa samantien kilpailijaseurantaa tekevälle kollegalle tiedoksi.

Maailma paikoillaan maineenvartija alkaa tehdä suuria viestintätekoja, jotka vankistavat yrityksen mainetta nopeasti muuttuvilla mainemarkkinoilla.

*Allison Pearson: Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää

Some rakastaa huolimattomia huulia

Kuva: stock.xchg

Todistin taannoin Twitterissä tilannetta, jossa twiitattiin erään yrityksen liveseminaarin esitystä. Muutama seuraaja lähetti kysymyksiä twiittaajan välityksellä esittäjälle. Paluupostina twiittaaja referoi vastaukset, jotka herättivät lisäkysymyksiä ja kommentteja. Nopeasti livetilanteessa muotoillut vastaukset eivät kaikkia seuraajia miellyttäneet, joten organisaation toimintaa kommentoitiin kiivaasti. Yhtäkkiä keskusteltiin yrityksen suhteesta ydinvoimaan, joka ei todellakaan ollut esityksen aiheena. Maineriski aktivoitui välittömästi. Mitä puhuja olisi voinut tehdä toisin?

Aikaisemmin seminaaritilanteissa puhuja on puhunut sille yleisölle, joka on paikalla. Nyt yleisö on laajentunut, koska viestiä välitetään reaaliaikaisesti minne tahansa muualle. Ennen puhuja pystyi suunnittelemaan esityksensä niin, että powerissa oli keskeiset pointit ja niitä sitten täydennettiin suullisesti. Suullisen varaan voi huoletta jättää mielipiteet tai kärkevimmät kannanotot. Oman, suunnittelemattoman sisällön eli kysymykset ja varsinkin niiden vastaukset on voinut tilanteen herrana sallia tai sitten ei.

Nyt vastaukset siirtyvät livekontekstista eteenpäin. Hallitsemattomasti. Vielä jos esittäjä tulee puolihuolimattomasti heittämään huulta, on suuri riski, että asia ymmärretään toisessa ympäristössä väärin ja väärinymmärrys lähetetään innolla eteenpäin. 140 merkissä jää konteksti kadoksiin. Ongelma ei synny siitä, että lipsautuksia sattuu sanomaan, vaan siitä että ne lähtevät lentoon ja jäävät elämään.

Koska tilanne ei ole pelkästään salissa, on se otettava haltuun myös siellä, missä keskustelua käydään. Nyt tarvitaan apuvoimia sosiaalisen median puolelle, sillä puhuja hoitaa tilanteen salissa ja apurit hoitavat tilanteen somessa. Kärpät kommentoijat heittelevät nohevuuksia rohkeammin työpöytänsä ääreltä tai kotisohvalta kuin itse tilanteessa.

Yllättäviin kysymyksiin vastaamiseen puhujaa auttaa huolellinen valmistautuminen etukäteen. Edellisenä iltana muotoillut sopivat vastaukset pelastavat kiperässä tilanteessa, koska ei tarvitse ad hocina miettiä, miten sanansa asettelisi oikein. Somessa kiitäviin kommentteihin pääsee kiinni, jos laittaa esimerkiksi hastagatut twiitit tilaisuudessa näyttöruudulle, tällöin voi virrasta poimia kiinnostavimmat kysymykset itse esille ja vastata niihin heti.

Mutta kun tuolit tyhjenevät, tilanne ei ole ohi. Varsinkin, jos joku lennokas lausahdus on saanut siivet alleen. Somekanavia kannattaa seurata vielä jälkeenkin, vastata kommentteihin ja kirjoittaa asiasta vaikka blogissa lisää.

Somessa nokkelin vie potin, ja nopeimmat viestin välittäjät saavat irtopisteet. Jotta itsekin pääsee pisteille, on pelattava media ehdoin  – reagoida nopeasti ja käytetyssä kanavassa.

Verkkohaukku tekee haavan

H&M:n asiakaspalvelua käsittelevät kommentit eivät olleet ihan yhtä pastellia kuin kevättekstiilien. Kuva H&M

Havahduin taannoin siihen, miten verkkokeskustelujen kommentit vaikuttivat mielikuvaani käyttämästäni verkkokaupasta, joten nyt oli pakko testata, onko muilla (verkko)kaupoilla yhtä kova kohtalo. Samalla intoonnuin kokeilemaan, millaisia eroja Googlen ja Bingin löydöksissä on. Otin testiini kolme ensin mieleentulevaa erilaista verkkokauppaa, joten näppäilin hakukenttään verkkokaupan nimen ja sanan “asiakaspalvelu”.

Henkkamaukan Googlen ensimmäisen hakusivun tulos oli rujo. Kärkisijan valloittivat onneksi linkit asiakaspalvelun yhteystietoihin, mutta näiden jälkeen astuivat esille ikävät otsikot Taloussanomien uutisesta ja perhelehtien keskustelupalstojen kommenteista: ”H&M huonoimpia asiakaspalvelijoita”, ”Jäi vähän oikeasti ketuttamaan”, ”Siis MITÄ xxTTUA? Voiko H&M velottaa suoraan tililtä tilimaksun?” Bing oli paljon armeliaampi, sillä se ei tuonut ensimmäiselle sivulle lainkaan keskustelujen linkkejä, vaan osumat johtivat yhteystietoihin ja verkkokirppiksille.

Gigantin kohtelu hakukoneissa oli samantyyppistä kuin H&M:n – Googlessa yhteystietoja ja keskustelupalstojen haukkuja. Haukuja oli kertynyt jopa viiden vuoden takaa, ja kielenkäyttö oli korviakuumottavaa: ”Gigantin ‘asiakaspalvelu’ surkeaa”, ”Varokaa Giganttia”. Itse keskusteluketjussa oli niin positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia, olipa jopa copy-pastettu asiakaspalvelun henkilökohtainen viesti polttoaineeksi reposteluun. Gigantin tapauksessa myös Bingin hakumoottorin algoritmit havaitsivat samoja negatiivisia kommentteja yhteystietojen lisäksi.

Anttilan asiakaspalvelulle Google antoi linkit yhteystietoihin ja perhelehden keskusteluun, jossa kysyttiin yhteystietoja. Ja sitten linkin positiiviseen keskusteluun: ”Anttilan asiakaspalvelu on uskomatonta”. Keskustelussa moni muukin vahvisti samankaltaisen kokemuksen. Bing taas keräsi Anttilasta lukuisia linkkejä yhteystietoihin.

Ilahduttavaa oli, että asiakaspalvelujen yhteystiedot löytyivät heti. Bingin ja Googlen käytöksessä oli selviä eroja:  Jos olet etsimässä vain yhteystietoja, valitse hakukoneeksesi Bing. Jos taas haluat tietää käyttäjien karujakin kokemuksia, valitse Google. Päähavainto tästä harjoituksesta kuitenkin oli, että asiakaspalveluun kannattaa panostaa. Huono asiakaspalvelu saa aikaiseksi huonot kommentit verkkoon. Ja sinne ne jäävät, vuosiksi.

Verkkokauppa ja menevä maine

Nämä kuulokkeet voisivat olla nätit ensi jouluksi, vielä en kyllä tiedä, mistä ne hankkisin. Onneksi on vielä melkein vuosi aikaa. Kuva Nokia.

Juuri ennen joulua keksin miehelleni hänelle sopivan joululahjan. Koska oli kiire ja tuote oli vaikea saada Hämeenlinnasta, hankin sen verkkokaupan kautta. Ostokokemus oli oikein miellyttävä, sillä nojatuolistani käsin tsekkasin valikoimat, luin artikkeleita teknisistä testeistä ja kommentteja käyttäjien kokemuksista, tein tilauksen, sain heti sähköpostiini tilausvahvistuksen, tekstareilla seurasin tilaukseni etenemistä ja parin päivän päästä noudin ostokseni viereisestä R-kioskista. Kauppa sujui tosi hyvin, ja olin itsestäni ylpeä kääriessäni lahjaa pakettiin.

Mieheni hymy oli leveä, kun hän kaivoi paketista kaipaamansa kuulokkeet. Niistä iloa riittikin koko jouluksi. Hän asensi kuulokkeet toimimaan kaikkien härveleidensä kanssa ja kulki luurit korvillaan kaikkialla kodissa, äänilähde ja volyymi vain välillä vaihtui.

Mutta niin oli surukin suuri, kun kuulokkeet jo tammikuun ensipäivinä meni rikki. Hätä ei ollut tämännäköinen, sillä otin heti yhteyttä myyvään kauppaan sähköpostilla, ja sainkin nopeasti vastauksen. Kuulokkeet vaan huoltopisteeseen, joko viemällä tai postilla, lähetelappukin oli samassa viestissä. Olin tosi tyytyväinen. Ja kohta olisi taas mieskin.

Pystyäkseni ratkaisemaan, miten saisin kuulokkeet huoltoon, nakutin nopeasti Googleen kaupan nimen ja sanan “huolto”. Silmänräpäyksessä Google tarjosi minulle kymmeniä kommentteja kaupan huollon toimivuudesta. Ne eivät olleet mitään mairittelevaa luettavaa: oikein nolotti lukea karkeita kansankielisiä kirjoituksia valehtelusta, hitaudesta, takuuhuollosta laskuttamisesta. Huhhuh. Pala nousi kurkkuuni. Keskustelin vakavasti mieheni kanssa, ja päädyimme siihen, että hän vie kuulokkeet henkilökohtaisesti huoltoon, jotta voi kuvailla vian oikein. Siellä kuulokkeet nyt ovat – jo kohta kuukauden. Kukaan ei hymyile.

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Motion on tehnyt volcanic.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.