Avainsana-arkisto: sovellus


Lerppu oli oman aikansa teknologiaa. Kysymys kuuluu, mikä on tämän. Kuva stock.xchng

Anna: Appsin saa sekunnissa auki, joten olen heti in ja on-the-edge. Minun ei tarvitse joka kerran avata selainikkunaa eikä varsinkaan tehdä mitään kirjautumismänöövereitä.

Ville: Usein käytetyt verkkosovellukset ovat yleensä jo valmiiksi auki selaimen välilehdellä ja tunnukset selaimen muistissa.

Anna: Useat aukiolevat ikkunat ja välilehdet syövät koneen tehoa, ja koneen kaatuessa raikuu sohvalta ärräpäitä. Huomaa, että sinulla on vain yksi kone omassa käytössäsi etkä joudu vaihtamaan laitetta tilanteiden mukaan. Appsit on suunniteltu juuri sitä palvelua silmälläpitäen, joten ovat käyttäjäkokemukseltaan miellyttäviä.  Plussailukin sai uutta buustia, kun saan simppelisti selattua omat piirit nopeasti läpi.

Ville: Appsit täytyy asentaa erikseen ja päivittää. Kun laite on asennettu täyteen, appseja ei niiden käyttäminen tai edes löytäminen sieltä seasta ole kovin kätevää.

Anna: Eihän kukaan järkevä asenna kuin ne appsit, joita säännöllisesti tarvitsee. iTunes-apps ehdottaa päivitettävät sovellukset ja päivittää tarvittaessa kaikki kerralla parissa minuutissa. Montaa sovellusta ei tulisi käytettyä joka päivä ilman appseja, sillä selainversiot on kankeita käyttää.

Ville: Appsit tulivat korvaamaan verkkopalveluista puuttuvaa sujuvaa käyttöliittymää. Nyt kun tämä tekniikka on html5-muodossa olemassa, on appsien ajatus jo vanhentunut. Perimmältäänhän on kyse siitä, asennetaanko sovellus osittain käyttäjän laitteeseen vai käytetäänkö sitä selaimen välityksellä palvelimelta.

Anna: Tällä hetkellä selainversiot ovat erittäin paljon huonompia käyttää. Esimerkiksi sääappsit (Weather HD) ovat  jotain ihan muuta kuin kökkögrafiikka. Valokuva näyttää lumisateen lumisateena – oikeasti. Booking.comin appsi tuo heti näkyviin kartan ja vaihtoehdot;  selaimella joutuu vierittämään ikkunaa pysty- ja vaakasuunnissa ja linkkejä täytyy pyydystää pitkin ruutua.

Ville: Toteutustapa ei vaikuta visuaalisuuteen tai toteutusmahdollisuuksiin. Kyseessä on vain webbisaitin käyttämiseen rakennettu yksinkertaisempi käyttöliittymä, se kannattaisi varmasti toteuttaa myös suoraan webbiin, jotta erillistä appsia ei tarvittaisi. Reilu kymmenen vuotta sitten kaikki ohjelmat piti asentaa paikalliselle koneelle, josta niitä käytettiin. Sitten huomattiin, kuinka kätevää sovellusten käyttäminen on selaimen kautta, jotta niitä ei tarvitsisi asentaa ja päivittää. Mobiililaitteiden kanssa sama kiertokulku on nyt käynnissä, koska heikkojen verkkoyhteyksien ja huonojen selainten ansiosta paikallisesti asennettavat ohjelmat tuntuivat aluksi ainoalta käyttökelpoisilta vaihtoehdolta. Kun yhteydet ja laitteet jatkavat kehittymistä, jaksamme tuskin tulevaisuudessa asennella niihin erillisiä sovelluksia halutessamme katsoa vaikka säätietoja.

Anna: Niin – tulevaisuudessa… Hyvä että appsit opettavat käyttäjäystävällisyyttä, nyt käyttäjät osaavat vaatia sujuvia verkkopalveluja. Do it.

Bitti pillittämään!

Takavuosien tuttu näky. Kuva Cariad Eccleston / Flickr.

Teknologian kanssa minusta tuntuu välillä siltä, että minua pidetään pilkkana ja vielä kaupan päälle tekemäni työ tuhotaan ja hävitetään. Kerrassaan törkeää! Haluan tekoälyn, täydellisen tekoälyn.

Sillä jos tekoälyyn voitaisiin liittää myös kyky tuntea, voisi pitkään odottamani vihdoin toteutua. Jos tietokoneet ja ohjelmat voisivat tuntea, niitä voisi myös rankaista. Voisin venyttää valikoita niin, että ohjelma vaikeroisi. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että en hyväksy väkivaltaa missään muodossa, vaikka virtuaalisen ohjelmiston vahingoittaminen on kyllä tullut mieleeni useasti.

Sovellukset vain kiltisti suorittavat meidän käyttäjien tai ohjelmoijiensa ennalta määrämiä asioita. Tottahan tämä, mutta kyllä tunteet ovat välillä silti pinnassa, kun laite tekee omiansa ja sekoilee minkä ehtii, kun pitäisi suorittaa tärkeitä työasioita. Juuri kun olen saanut tekstin kirjoitettua ja yritän tallentaa ohjelma menee “not responding” -tilaan. Juuri kun olen saamassa tärkeän sähköpostin lähtemään, niin sitä ei voitu lähettää eikä myöskään tallentaa. Juuri kun olen presentoimassa, kone haluaa tehdä päivityksen ja päättää buutata automaattisesti kesken esityksen. Juuri kun saan tärkeään puheluun, kosketusnäyttö lakkaa reagoimasta ja virtanappi on ainoa, mikä toimii. Monta kertaa on tullut kännykän näyttöä, monitorin kulmaa ja läppärin kantta nyrkillä hakattua, vaikka siitä mitään apua ole – päinvastoin. Kummallisen primitiivisiä ovatkin ihmisten reaktiot.

Aistivien ohjelmien kiduttaminen olisi sellainen maksullinen lisäominaisuus, jonka ostaisin heti ja käyttäisin ahnaasti. Vaikka tiedän, että tämä aihe on täysin absurdi, niin ajatus lämmittää silti mieltäni. Niin paljon frustraatiota nämä, suoraan itse pahoilaisesta periytyvät laitteet ovat minulle aiheuttaneet. Uskon, että kaupallinen hyödyntäminen tuskin tapahtunee ihan lähitulevaisuudessa ja aihetta ei varmaankaan ole tutkittu kovinkaan laajasti.

Viikolla näin artikkelin, jossa oli etsitty vastausta vanhaan Paavo Väyrysen kysymykseen: “Voiko vitutukseen kuolla?”. Tutkija oli vastannut tähän, että kyllä voi. Kuinkahan iso läjä ihmisiä on siis kuukahtanut näppäimistönsä ääreen, kun sietokyky on yksinkertaisesti loppunut kesken?

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Motion on tehnyt volcanic.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.