Avainsana-arkisto: talousviestintä


Vuoskariwiki murtaa blokkiutuneita tapoja: osa 2

Wiki ravistaa ajattelua kuin tulitikkutesti. (Siirrä siis vain yhtä tikkua saadaksesi tikut neliöksi.)

Vuoskarin teko wikissä on ylittänyt puolivälin pyykin. Havahduttavimpia hetkiä tähän mennessä ovat olleet yhteinen tekstin tekeminen, kommentointi wikisivulla ja vuoskarin tekijöiden runsas osallistuminen.

Kun tehdään tekstiä yhdessä wikin avulla, viimeisimmän kommentoijan muutokset voi silmäillä yhdellä linkin painalluksella ja jokaisen muokkaajan muutokset jäävät versiohistoriaan. Aikaisemmin poimin muutamista sähköisistä ja tulostetuista wordeista kommentit seuraavaan versioon, jonka sitten lähetin uudelle sähköpostikierrokselle. Kukaan muu kuin minä ei tiennyt, mitä muut olivat kommentoineet.

Wikin käytön bonuksena kommunikointi on lisääntynyt ja sitä myötä yhteisen ymmärryksen kasvu. Sillä nyt kun muokkaukset ovat näkyviä kaikille, syntyy halu keskustella joko wikissä tai käytävillä. “Tämä osio on tarkoitettu rahoittajille. Mielestäni tästä ei ole tarve kertoa näin yksityiskohtaisesti.”

Ehkä suurimman muutoksen vanhoihin ajattelutapoihin on kommentointi wikisivulla sen sijaan, että asiasta lähetettäisiin erikseen sähköpostia. Kommentit ovat nyt kaikkien näkyvillä eikä epämääräisesti osallistujien sähköposteissa lähetettyinä yhdelle, osalle tai kaikille. Jotenkin tuntuu helpottavalta myös se, että jos vaikka influenssa kataa huomenna sänkyyn, kaikki tieto on jo asianosaisilla eikä omassa inboxissani tai arkistoiduissa kansioissa koneellani.

Ilahduttavinta on ollut kaikkien aktiivinen osallistuminen ja nopea järjestelmän käyttöönoton omaksuminen. Nykytyöntekijällä on hyvät valmiudet ottaa käyttöön erilaisia järjestelmiä. Jokainen vuoskariwikiä käyttänyt on ollut aktiivisesti mukana - editoijana tai kommentoijana. Intran kanssa ährätessä tuskailen aidon vuorovaikutuksen kanssa, mutta tässä työskentelyssä on  huomannut, että vuorovaikutus syntyy työntekemisen tarpeesta, ei sähköisten vuorovaikutusmahdollisuuksien ansiosta. Vakaasti uskon, että myös lopputulos on parempi eikä vain prosessi.  Mutta se selviää vasta, kun julkaisu on käsissäni, ja lukijat ovat sen avanneet.

Btw vuoskariwikin tilanne on nyt se, että miltei kaikki tekstit ovat teossa: kolmannes taitettuna ja käännettynä, toinen kolmannes hyväksyttävänä ja viimeinen kolmannes muokattavana. Hyvin siis etenee, kyllä tämä maaliskuun lopun yhtiökokoukseen mennessä valmiiksi saadaan.

Vuoskarin tekemisestä wikissä kerroin alkumetreillä marraskuussa: Vuoskari syntyy wikissä.

Talouskriisi tulossa. Uskotteko? Uskottehan te lopulta.

Sopisiko tähän kuvaan paremmin tekstiksi "iloinen iltavalaistus" kuin "koska Kiina joutuu kriisiin". Kuva: Availan matka-albumi.

Muistatteko, kun viime vuonna yrityksillä meni taloudellisesti tosi huonosti. Euro oli kriisissä ja kurssit laskivat, eikö sen pitäisi riittää selitykseksi. Päätöksenteko Euroopassa oli vaikeaa, ja luottoluokituksetkin vilisivät ylös ja alas. Tämän tiedon saamme mielestämme uskottavista uutisista.

Vahvistetaanpas tätä vielä viestillä, jonka luin juuri Hesarista. Uutisten mukaan yritykset tekevät huonoa tulosta viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Tämä oli varmasti uutinen myös yrityksille itselleen, harvalla kun varmasti on tässä vaiheessa tilinpäätökset olemassa – puhumattakaan, että niiden tietoja olisi julkaistu tiedotusvälineiden käyttöön. Kyseessä oli siis puhtaasti toimittajan mielipide eikä tieto.

Mieleeni tulee elävästi vuosi 2008, jolloin media, Kauppalehti etunenässä, teki valtavasti työtä vakuuttaakseen meidät suomalaiset siitä, että nyt menee tosi huonosti. Kun viestiä oli kerrottu riittävän kauan, saatiin vientiteollisuudesta riippumattomatkin yritykset ja ihmiset varpailleen ja pelkäämään tulevaisuutta. Tällöin markkinat ja kysyntä alkoivat sukeltaa, koska kukaan ei uskaltanut tehdä päätöksiä omista eikä yrityksien hankinnoista.

Toki maailman meno vaikuttaa meihin suomalaisiin suuresti. Olemme riippuvaisia vientiteollisuudesta, ja nopeasti toimivassa kansainvälisessä yhteisössä asiat vaikuttavat toisiinsa. Suhdanteet ja kurssit ovat historiallisesti sahanneet ylös-alas, ja näin ne tulevat aina tekemään.

Markkinat perustuvat luottamukseen ja tunteeseen. Päätöksiä tehdään sen mukaan, mihin suuntaan maailman uskotaan menevän. Tiedotusvälineiden kautta saatu tieto on avainroolissa näiden uskomusten synnyssä. Jos toimittajat jakavat mielipiteitään eli uskomuksiaan uutisina, voidaan puhua jo laman rakentamisesta. Sain kuluneella viikolla kätösiini uutukaisen 3T-lehden, pahaksi onneksi se oli lähtenyt hakemaan uusia lukijoita lamapuheilla – minulle on turha soitella ja tarjota tuota aviisia.

Itse pyrin muodostamaan näkemykseni eri toimialoilla toimivien yritysten kanssa keskustelemiseen sekä johtamani yrityksen tilausnäkymiin. Niiden perustella Suomessa sujui viime vuonna paljon paremmin eivätkä näkymät eteenpäinkään tavoita uutisten synkkyyttä. Mediasta haluan tietoa eikä ihmisiä säikyttäviä mielipiteitä.

The truth is out there

Kuva: www.x-files.com

Keskustelupalstat ovat olleet syynissä varsinkin vihapuheiden vuoksi. Talousviestintää tekeville osavuosikatsausten kommentit ovat mielenkiintoista luettavaa. Osavuosikatsaukset kirjoitetaan kieli keskellä suuta, asettellaan sanat harkiten ja huolellisesti. Diplomaattiset tekstit tuntuvat kirvoittavan kommentoijia kertomaan, mikä on totuus.

Kun nimimerkiksi valitaan “Tiedän taustat”, ei tarvitse epäillä kirjoittajan luotettavuutta. “Valehtelemalla ei yritystä rakenneta” tai “älkää puhuko palturia” pistää väkisinkin epäilemään tiedotteen todenperäisyyttä. Kristallipalloon taas on katsottu, kun nimetään kommentti sanoilla “tunnettuja viimeisiä sanoja” tai “loppu tulossa”.

Kyllähän nuo kommentit melkoisen latautuneita ovat. Esimerkiksi yt:itä ennustettaessa kommentoijien tulkinnat ovat useimmiten työntekijän näkökulmasta, mutta kyllä omistajienkin näkövinkkeli on näkysällä, kun todetaan, että firmassa on liikaa läskiä. Nyt ei taideta viitata työhyvinvointia edistävään laihdutuskampanjaan.

Kommenteissa annetaan vinkkejä yritykselle ja johtajille suoraan siitä, mitä kannattaisi tehdä, jotta yrityksen ongelmat ratkeaisivat. Tuntuu, että varsinkin valtio-omisteisten yrityksien ratkaisuja on lupa ruotia jo veronmaksajana. Kirjoittajan oma kokemus yrityksen tuotteeseen tai palveluun antaa asiantuntemusta ja tukee mielipidettä yrityksen tulosta arvioidessa: hyvää tulosta kompataan, koska Ford on hyvä auto tai huonoa tulosta harmitellaan, sillä Lufthansan hinnoittelu on järkevää.

Yritysten tunnettuus ja jutun otsikointi vaikuttavat varsinkin kommenttien määrään. Verevimmät kommentit löytyvät ehdottomasti toimialojen omista medioista, joissa yritysten kanssa tiiviisti työskentelevät kertovat oman kantansa värikkäillä sanankäänteillä. On takuulla sisäpiiritietoa, kun tiedetään, että yritys on palkannut kaikki vinkujat, vonkujat ja tinkijät. Näitä kommentteja lukevat tarkkaan myös yritysten työntekijät, sillä he ovat saaneet saman tiedotteen kuin lehden lukijat, mutta eivät tohdi ottaa kantaa omilla areenoilla.

Keskustelupalstat eivät ole niinkään keskustelua, vaan pääasiassa omien kantojen nenäkästä esilletuontia. Vuorovaikutus syntyy lähinnä kanssakommentoijien tai toimittajien oikomisena. Kysymykset jäävät retorisiksi, sillä yrityksen puolelta ei vastauksia kommenttien joukossa ole.

Yksi aiheellinen kysymys kyllä kuului kaikille tekijöille niin yritykseen kuin toimitukseenkin: ketä tämmöinen uutinen kiinnostaa. Sitä miettiessä kysyn yhtä sarkastisesti: ketä tällaiset kommentit kiinnostavat. Johto ja viestintä ainakin karttavat ne posket punoittaen; työntekijöitä hävettää, suututtaa tai turhauttaa. Onko syy kärkeviin ja ilkeisiin kommentteihin sittenkin sylttytehtaassa, joka ei voi/halua/uskalla viestiä uskottavammin?

Pidä blogia WordPress.comissa. | Teeman Motion on tehnyt volcanic.
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.