Tämä sipuli ei itketä

Kuin sukkula avaruuteen, sinkoaa helposti levitettävä linkki. Kuva Flickr Nasa

kunhan olet varmistanut, että se sujuu minulta mahdollisimman vaivattomasti kaikilla käyttämilläni päätelaitteilla ja paikoissa, joissa liikun. Käytän eri yhteyksissä päiväni mittaa älypuhelinta, iPadia sekä omia ja lainaläppäreitä töissä, kotona ja kylässä.

Jos linkki juttusi on oikein mehevä, jaksan kyllä läppärillä copy-pasteilla otsikot ja organisaation paikoilleen. iPadilla ja kännyllä semi kiinnostava linkki jää lähettämättä, jos tarjoat jakokentässä pelkkää urlia. Sanomattakin on selvää, että sähköinen juttusi on turha, jos sitä ei voi jakaa muuten kuin käsityönä (lue aikaisempi postaukseni: Linkki liikuttaa verkkolehteä).

Levitykseni on äärimmäisen tehokasta, jos olet varmistanut, että saan yhden napin painalluksella linkkisi Twitteriin, Facebookiin  ja Google+:aan. Twitteriin laitan sen kaikille muutamalla sadalle seuraajalleni, joita kiinnostaa etenkin sähköinen viestintä. Faceen tuuppasen tekstisi, jos se on sen verran vitsikäs, että kaverinikin innostuvat siitä. Google+:aan laittaisin sen erittäin mieluusti, koska siinä voin laittaa pari kommenttia kylkeen, jotta saan herätettyä keskustelua.

Jako on täydellinen, jos jakonamiskasi tarjoaa esimerkiksi Twitter-kenttään otsikon, organisaation ja lyhennetyn urlin lisäksi pikkuisen tilaa omille kommenteilleni, missä kerron juttusi pääpointin. Face- ja Google+-jakoihin ei tarvitse lyhentää urlia, koska minun ei tarvitse huolia merkkimäärästä.

Helpoimmalla pääsen linkkiesi levityksessä, jos olet käyttänyt Twitteriä ja minulla on käytössäni Tweetdeck. Sillä samaisella sekunnilla, kun olen saanut herkullisen otsikkosi, on kommentoitu linkkisi on jo liikahtanut.

Kun olen jakanut linkkisi, kaikki kiittävät: olet saanut arvokkaita, ehkä uusiakin lukijoita blogiisi, verkkopalveluusi tai verkkojulkaisuusi; minä ja tuttuni taas olemme taas kerran fiksumpia ja iloisempia, ja linkkisi liikkuu vieläkin laajemmalle.