
Kirjarakkauteni sai uuden ulottuvuuden, kun luin ensimmäisen, kokonaisen sähköisen kirjan. Enkä mitään tutkimusta tai raporttia pdf:nä, vaan ihan oikean romaanin. Latasin kirjan läppärilleni Suomalaisen Kirjakaupan palvelusta, en nyt aivan tyylipuhtaasti ja puolituntia siinä meni, mutta kirjan sain.
Kirjan lukeminen ei ole mikään tunteeton hetki. Latautuneeseen lukuhetkeen paras paikka kotonani on tietysti kirjasto, jossa käperryn isoon, nahkaiseen nojatuoliin lämpimän, keltaisen saalin alle suurten, puisten kirjahyllyjen katveeseen. Täydellisen tunnelman saadakseni laitan takkaan tulen, mutta usein tyydyn muutaman kynttilän kajoon.
Fiilistellessäni tykkään katsella kirjojen selkämyksiä ja muistella niitä tarinoita, joita ne pitävät sisällään, ja etenkin niitä hetkiä, joita olen kirjojeni kanssa jakanut. Oikealta puolelta löytyy fakta, vasemmalta fiktio, yksi hyllyrivi on naiskirjoilijoille ja yhden hyllyn täyttävät pokkarit, jotka on ostettu kevyiksi lomamatkan lukemisiksi, ja kevyitä ne ovat muutenkin kuin fyysisiltä mitoiltaan.
Muutaman päivän viivyttelin, ennen kuin aloitin e-luvun. Tuntui, etten ollut vielä valmis siirtymään läppärini kanssa syvempään suhteeseen. Mutta nyt se on tehty: Otin mukavan asennon sängyssäni, pari lukutyynyä painoin niskan ja pään alle, läppärille löysin hyvän paikan polvien päältä, fontin asetin sopivan isoksi, ja olin valmiina tarinan vietäväksi. Ja sehän vei. Tasainen näppäimen napsautus vain kuului, kun siirryin sivulta toiselle.
Pikkuisen sama asento puudutti polvia, ja luku karkasi välillä hyppiväksi, mutta hämärässä lukeminen onnistui paremmin näytön valon ansiosta ja fontin sai vieläkin suuremmaksi, kun yö painoi silmää.
Ehkä e-kirja löytää paikkansa minunkin kirjakulutuksessani. Kirja, jonka e:nä hotkaisen, on siis riittävän painava, että haluan lukea sen, mutta sen verran mitäänsanomaton, etten halua sitä hyllyyni, edes pokkariksi. Se on sitten eri kysymys, minkä arvoinen itselleni tämä hetken hupi on. Ei ainakaan se painetun kirjan verran. Sillä jos e-kirjalla on sanottavaa, ostan sen seuraavasta kirja-alesta.
Tietystikin jokin pädi olisi lukuasentojen puolesta varmasti vielä läppäriä mukavampi e-kirjan lukuun… Itseäni alkaa nuo fyysiset kirjat jo ahdistamaan olemassaolollaan. Kaikki vaan virtuaaliseksi niin ei eivät vie tilaa ja vaadi pölyjen pyyhkimistä 🙂
Joo, saan tästä jatko-osan, kunhan olen päässyt pitkällisessä lukulaiteprosessissa hankintaan asti, esim. reissuissa näpsäkkä lukulaite, jossa olisi ne kaikki 20 kirjaa mukana, olisi kovin kätevä. Että kaikki kirjat olisi virtuaalisena, niin siihen on vielä matkaa.
Kiehtoisi kokeilla lukulaitetta. Miten mahtaisivat silmät kestää? Jos saan valita, otan yhä mieluummin fyysisen kirjan – paitsi muuttopuuhissa.
Jännä kuitenkin seurata, miten tottumukset ja asenteet pikkuhiljaa muuttuvat. Itsestäni olen huomannut, että naistenlehtiä lukuunottamatta luen ensin sähköisiä lehtiä ja epäilen, että esim. lukulaitteen myötä junassa saattaisin lukea enemmän sähköisiä kirjojakin. Musiikki kun on jo tyystin iPodissani, ja aina mukana.