Olimme eteläsuomalaisella poikaporukalla laskemassa Alppeja liukulaudalla viikonpäivät. Ilmat olivat mahtavat, mutta lumi vähissä ja kovaa korppua, onneksi loistava

porukka kompensoi rinteiden sohjoista tunnelmaa.

Koska meitä oli kaikkiaan 11 tarvittiin vähän reilumman kokoinen mökki. Mökinvuokraus

isommalle porukalle ei hyvien rinteiden läheltä ole helppoa eikä halpaa. Vielä kun

kohteeksi valitaan Verbier, tuo laskupaikkojen ehdoton kunkku, saatavuus ja

hinnoittelu muuttuvat vielä haastavammaksi.

Valitsimme edullisimman rinteiden läheisyydessä olevan möksän, hinta vajaat viisi

tonnia. Kuulostaa paljolta, mutta jos sen jakaa meidän porukan koolla niin hinta on

vielä ihan kohtuullinen. Toisessa äärilaidassa puhuttiin useiden kymmenien tuhansien

viikkovuokrista, joka ei tuntunut olevan edes poikkeus.

Vuokra pitää luonnollisesti maksaa etukäteen ja lisäksi usein saavuttaessa vaaditaan

vielä joku takuusumma. Tälläkin kertaa vaadittiin vajaata viittäsataa takuuksi, no

annoin luottokorttini, jotta he voivat tehdä sille katevarauksen.

Suomeen saavuttuani havaitsin, että katevarauksen sijasta mökkejä vuokraava yritys

olikin veloittanut summan kortilta ja luottokorttiyhtiökin oli ehtinyt lisäämään sen

jopa viimeisimpään laskuunsa, joka tipahti postista samana päivänä. Kyselyn jälkeen he

ilmoittivat, että maksavat summan euroina tilille. Käytäntöhän on, että kortille

tehdään katevaraus tai jossain tapauksessa veloitus ja se voidaan sitten perua tai

vastaavasti siirtää maksupäätteellä rahat takaisin veloitetulle kortille. Mökkejä

vuokraava yritys on keksinyt nyt siis keinon veloittaa kortilta frangeja ja palautella

niitä sitten eri tileiltä euroina asiakkaille. Veikkaan, että nämä tilit ja

kirjanpidot eivät täysin kohtaa. Homma vaikuttaa aika klassiselta rahanpesulta, joka

Sveitsissä varmasti osataan paikallisten pankkiperinteiden lisäksi.

Taidan luottaa aikaisempaan Sveitsinkokemukseen asiassa ja sanoa, että annan rahat käteisenä seuraavana päivänä…

Olimme eteläsuomalaisella poikaporukalla laskemassa Alppeja liukulaudalla viikon päivät. Ilmat olivat mahtavat, mutta lumi vähissä ja kovaa korppua, onneksi loistava porukka kompensoi rinteiden sohjoista tunnelmaa.

Koska meitä oli kaikkiaan 11 tarvittiin vähän reilumman kokoinen mökki. Mökinvuokraus isommalle porukalle ei hyvien rinteiden läheltä ole helppoa eikä halpaa. Vielä kun kohteeksi valitaan Verbier, tuo laskupaikkojen ehdoton kunkku, saatavuus ja hinnoittelu muuttuvat vielä haastavammaksi.

Valitsimme edullisimman rinteiden läheisyydessä olevan möksän, hinta vajaat viisi tonnia. Kuulostaa paljolta, mutta jos sen jakaa meidän porukan koolla niin hinta on vielä ihan kohtuullinen. Toisessa äärilaidassa puhuttiin useiden kymmenien tuhansien viikkovuokrista, joka ei tuntunut olevan edes poikkeus.

Vuokra pitää luonnollisesti maksaa etukäteen ja lisäksi usein saavuttaessa vaaditaan vielä joku takuusumma. Tälläkin kertaa vaadittiin vajaata viittäsataa takuuksi, no annoin luottokorttini, jotta he voivat tehdä sille katevarauksen.

Suomeen saavuttuani havaitsin, että katevarauksen sijasta mökkejä vuokraava yritys olikin veloittanut summan kortilta ja luottokorttiyhtiökin oli ehtinyt lisäämään sen jopa viimeisimpään laskuunsa, joka tipahti postista samana päivänä. Kyselyn jälkeen he ilmoittivat, että maksavat summan euroina tilille. Käytäntöhän on, että kortille tehdään katevaraus tai jossain tapauksessa veloitus ja se voidaan sitten perua tai vastaavasti siirtää maksupäätteellä rahat takaisin veloitetulle kortille. Mökkejä vuokraava yritys on keksinyt nyt siis keinon veloittaa kortilta frangeja ja palautella niitä sitten eri tileiltä euroina asiakkaille. Veikkaan, että nämä tilit ja kirjanpidot eivät täysin kohtaa. Homma vaikuttaa aika klassiselta rahanpesulta, joka Sveitsissä varmasti osataan paikallisten pankkiperinteiden lisäksi.

Taidan luottaa aikaisempaan Sveitsinkokemukseen asiassa ja sanoa, että annan rahat käteisenä seuraavana päivänä…