Olen pahasti koukussa Heiaheiaan. Tuohon loistavaan rekkulaan, johon voi kirjata omat urheilunsa ja saada tästä ystäviltä palautetta – hauskoja kannusteita ja sutkautuksia liikunnallista sankariteoista.
Heiaheia on ovela. Liittyessäni täytin tunnollisesti kaikki kohdat, kuten treenitavoitteeni. Joululoman letkeissä tunnelmissa tulin sutaisseeksi tavoitteeksi hikiset ja väsyneet lihakset viitenä kertana viikossa. Viikottaiseksi määräksi määritin viisi tuntia. Nyt saan joka päivä seurata, kuinka keltainen kiekko värittyy vihreäksi treenitavoitteen täyttyessä. Loppuviikosta olen todella tyytyväinen saavutukseeni, jopa perjantaina saattaa saldo olla 105-prosenttisesti täynnä.
Treenitilastosta pääsen seuraamaan graafeista, kuinka treenimäärä on tällä viikolla tai tänä vuonna edennyt; kaverien treeneistä pääsen kurkistamaan, miten kaverini ovat tänään hionneet. Kun etusivu vielä tiivistää Viikon huiput, näen, kuka on kingi.
Heiaheian Etsi kavereita –toiminnon innostamana olen nyt haalinut samanhenkiset liikunnasta arkipäivien iloa saavat ja kaloreita tappavat ystäväni. Enää en voi perääntyä. Vanhan kilpaurheilijan sielu on myyty, kun liikuntasuoritteet ovat näkyvissä liikuntaa-arvostaville ystäville.
Nyt nautinnolliset sohvaperunaillat ovat varmasti (liikuin aikaisemminkin ainakin neljä, tai ehkä kolme kertaa viikossa) vaihtuneet talviseen reippailuun suksilla tai ilman, hikisiin jumppasaleihin ja jopa kahvakuulailuun villasukat jalassa dvd:een ohjaamana.
PS. Lisää kavereita mahtuu, ensimmäiset ovat jo hyytyneet alkuvuoden innon jälkeen. Lupaan kannustaa ja kommentoida kaikkia!
Availa - Ilmiöiden matkassa 
Mun heiaheia hyytyi kertakaikkiaan siihen tavalliseen: en jaksa loggautua sinne tänne ja rakentaa käyttäjätunnuksia ja salasanoja joka himputin härveliin. Kun käytössä on 3 s-postiosoitetta, kahden yhdistyksen webbisivut webmasterin roolissa ja facebook niin ei mulla ole aavistustakaan, miten ehtisin heiaheiaan, twitteriin saati sitten bloggailemaan. Justiinsa tänään taas piti rekisteröityä -tällä kertaa kennelliiton omakoira -palveluun, jotta pääsin päivittämään omistajatietoja nettiin. Jännää.
Oon niin hajalla kaikenmaailman jäsenyyksiin -Finnkino luukuttaa mulle 2 uutiskirjettä viikossa, mutta eroaminen on niin työlästä että deletoiminen käy nopeammin.
Puuh, ehkä kyse on siitä, että ei ole noita uusimpia luureja, joissa some sykkisi koko ajan livenä ruudulla? Mun pitää aina kirjautua sinne ja tänne 😦
Ai niin: kiva blogi!! Laitoin favoritteihin 🙂
Tuttu tunne. Mullakin on pari rekkulaa, joihin olisi kivempi tutustua tarkemmin, muttei jaksa kirjautumishässääkkää. Se olisikin hyvä pohdinnan paikka, että missä systeemissä vaiva ei tunnu niin isolta, että jaksaa kirjautua ja käyttää. Jossain voi kytkeytyä face-tunnareilla, mutta sitten ei kuitenkaan pääse systeemiin kiinni facen kautta (????).
Uusi luuri olisi varmasti jännä, mutta jännityksellä odotan myös, miten Villen datansiirtopaketit riittää some-onlineen.
Kiitoskiitos. Meistä on ollut tosi hauska kirjoitella ranteet rentoina, tuo työkirjoittaminen kun on välillä vähän – puuduttavaa. Katsotaan mihin tämä tästä vielä kehittyykään.