Joka-aamuinen lehdenlukurituaalini lyhenee lyhenemistään. Pääsyy pikalukuun on tietysti ohkoinen Hämeen Sanomat, mutta nyt Twitter ja TweetDeck ovat varmistaneet, että edellisen päivän uutisten otsikot on jo nähty. Olen siis ongelmissa. Miksi tilaan vielä perinteisen sanomalehden? Miksen siirry suosiolla sähköiseen?

Olen saanut kunnon kotikasvatuksen, jossa aamujen ydin oli Helsingin Sanomien lukeminen. Isä luki lehteä täsmälleen 15 minuuttia (hänen aamurituaalinsa kesti kokonaisuudessaan 20 minuuttia parranajoineen), ja minä sain hänen jälkeensä hotkaistua sarjakuvat olohuoneen samettisohvalle levitetystä lehdestä.

Haluan olla on the edge – heti mukana työpaikan aamukahvikeskusteluissa päiväpolttavista uutisista. Parhaimmassa tapauksessa jopa uutisten ensimmäinen välittäjä. Edellistä työpaikkaani varten saksin tuoreimmat uutiset paikkakunnan lehdestä kaikille ihmeteltäväksi. Pienemmällä paikkakunnalla täytyy tietää, kuka on ollut kuvissa ja mitä se sanoi.

Pelkään, että sämpylän oivariini klähnää näppäimistön ja kiwin mehu turskahtelee näytölle. Lisäksi näytöltä lukunopeuteni on kehittynyt äärimmilleen, joten en tiedä, miten ratkaisen tuoremehu/sämpylä/hedelmä-akrobatian touch padin kanssa.

Syvällinen pohdintani kuulostaa kasalta tekosyiltä, varsinkin kun Hämeen Sanomat  tarjoaa näköislehteä sähköisesti. Ai niin, inhoan näköislehtiä, miten saisin aamusta positiivista buustia, jos yritän pyydystää ruudulle kiinnostavan artikkelin oikeankokoisena ja oikeasta paikasta – ilman aamupalaakin.