Netistä sulho – tai hyvät naurut

Näitä löytyy netin deittipalveluista. Kuva: stock.xchng

Jos kaipaa sinkkuelämäänsä säpinää, kannattaa kirjautua deittipalveluun. Itse olen onnellisesti naimisissa, joten voin hyvin kertoa kavereiden kokemuksia. Sillä niistä jos mistä irtoaa poskiapunottavimmat muistot loppuelämäksi ja porukassa parhaimmat naurut. Ja aina jollekin happy end.

Yksi kaverini lähti varovaisesti liikkeelle. Vastasi vain ilmoituksiin, ja valitsi valikoimista huolella mukavan miehen, jonka kanssa alkoi kirjoitella ahkeraan. Kaverini halusi tutustua henkilöön huolella ennen tapaamista. Parin kuukauden tiiviin viestinvaihdon jälkeen he sopivat treffit kaverini kotikaupunkiinsa. Se oli virhe. Miltä tuntuikaan istua suositussa ravintolassa täyden urpon kanssa, joka vaivaantuneen lounaan lopuksi ehdottaa, josko lähdettäisiin ostamaan vielä uimahousuja. Eivät sitten menneet, eivätkä mitään muutakaan.

Toinen kaverini valitsi aivan toisen taktiikan. Hänen huolella viilattuun, vetävään ilmoitukseensa vastasi kymmeniä kiinnostuneita kavaljeerikandidaatteja. Reipas ystäväni valitsi pari sopivaa deitti-iltaa ja buukkasi setin sarjadeittejä. Kyllähän nyt heti ensisilmäyksellä näkee, onko prospektista sulhoksi asti. Kun volyymia on riittävästi, niin kyllä sieltä aina joku irtoaa tarkempaa tutkiskeluun.

Kokemukset opettivat kavereitani. Kirjoittelua ei kannata jatkaa liian kauan, ettei kiinny liiaksi omaan mielikuvaansa. Kuvat kannattaa pyytää, mutta niihin ei voi luottaa. Treffipaikaksi kannattaa valita julkinen paikka viereisestä kaupungista. Jos heti huomaa, ettei innosta, kannattaa antaa selkeää sanallista ja sanatonta vinkkiä. Lisäksi kannattaa olla pari pakotarinaa valmiiksi keksittynä. Nettideittailu ei sovellu liian kilteille, vaan hiukka karskimmille.

Ja niin kuin aina kaikissa kivoissa tarinoissa, on tässäkin onnellinen loppu. Kolmas ystäväni löysi sydämensä valitun netin kautta, ja koko juttu kulki kuin elokuvissa: muutamassa viestissä vähän tunnustelua, ekat treffit jännään paikkaan, sitten rauhallista tapailua, kunnes parin vuoden kuluttua juhlittiin häitä. Ja niin he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.

Mainokset

About Anna Availa

Elämässä ja viestinnässä pitää olla hieman sähköä. Supersankarina olisin kissanainen.
%d bloggers like this: