Bitti pillittämään!

Takavuosien tuttu näky. Kuva Cariad Eccleston / Flickr.

Teknologian kanssa minusta tuntuu välillä siltä, että minua pidetään pilkkana ja vielä kaupan päälle tekemäni työ tuhotaan ja hävitetään. Kerrassaan törkeää! Haluan tekoälyn, täydellisen tekoälyn.

Sillä jos tekoälyyn voitaisiin liittää myös kyky tuntea, voisi pitkään odottamani vihdoin toteutua. Jos tietokoneet ja ohjelmat voisivat tuntea, niitä voisi myös rankaista. Voisin venyttää valikoita niin, että ohjelma vaikeroisi. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että en hyväksy väkivaltaa missään muodossa, vaikka virtuaalisen ohjelmiston vahingoittaminen on kyllä tullut mieleeni useasti.

Sovellukset vain kiltisti suorittavat meidän käyttäjien tai ohjelmoijiensa ennalta määrämiä asioita. Tottahan tämä, mutta kyllä tunteet ovat välillä silti pinnassa, kun laite tekee omiansa ja sekoilee minkä ehtii, kun pitäisi suorittaa tärkeitä työasioita. Juuri kun olen saanut tekstin kirjoitettua ja yritän tallentaa ohjelma menee ”not responding” -tilaan. Juuri kun olen saamassa tärkeän sähköpostin lähtemään, niin sitä ei voitu lähettää eikä myöskään tallentaa. Juuri kun olen presentoimassa, kone haluaa tehdä päivityksen ja päättää buutata automaattisesti kesken esityksen. Juuri kun saan tärkeään puheluun, kosketusnäyttö lakkaa reagoimasta ja virtanappi on ainoa, mikä toimii. Monta kertaa on tullut kännykän näyttöä, monitorin kulmaa ja läppärin kantta nyrkillä hakattua, vaikka siitä mitään apua ole – päinvastoin. Kummallisen primitiivisiä ovatkin ihmisten reaktiot.

Aistivien ohjelmien kiduttaminen olisi sellainen maksullinen lisäominaisuus, jonka ostaisin heti ja käyttäisin ahnaasti. Vaikka tiedän, että tämä aihe on täysin absurdi, niin ajatus lämmittää silti mieltäni. Niin paljon frustraatiota nämä, suoraan itse pahoilaisesta periytyvät laitteet ovat minulle aiheuttaneet. Uskon, että kaupallinen hyödyntäminen tuskin tapahtunee ihan lähitulevaisuudessa ja aihetta ei varmaankaan ole tutkittu kovinkaan laajasti.

Viikolla näin artikkelin, jossa oli etsitty vastausta vanhaan Paavo Väyrysen kysymykseen: ”Voiko vitutukseen kuolla?”. Tutkija oli vastannut tähän, että kyllä voi. Kuinkahan iso läjä ihmisiä on siis kuukahtanut näppäimistönsä ääreen, kun sietokyky on yksinkertaisesti loppunut kesken?

Advertisements

About Anna Availa

Elämässä ja viestinnässä pitää olla hieman sähköä. Supersankarina olisin kissanainen.

One comment

  1. Jouni

    Uskon, että maailma olisi paljon parempi paikka jos teknologia ei kehittyisi tai että jos jotain kehitettäisiin, sitä kehitettäisiin aina vain yksinkertaisempaan suuntaan (riisuttaisiin ominaisuuksia).

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: