Huomaan pohtivani vähintäänkin viikottain kuinka paljon olen valmis e-kirjasta maksamaan ja mikä on se hetki, kun lopetan jonkun printtilehden sähköisen sijaan. Olen valmis vaihtamaan kaikki sanoma-, aikakaus- ja asiakaslehdet sähköisiksi, joten oma kynnykseni sähköiseen lehteen siirtymisen kynnys on matala. Jos matalana voi pitää sitä, että käyttöliittymän pitää olla hyvä. Näköislehdet, pdf:t ja erilaiset smartpaget saavat olla rauhassa minulta. Lehden maksullisuus ei kynnystä kasvata, sillä lehden kotiinkanto ei ole koskaan ollut syy lehden tilaamiseen ja siitä maksamiseen.

Kun taannoin postasin sähköisen lehden puolesta, keskustelua jatkettiin etenkin Google+:ssa. Kevyessä keskustelussa argumentoitiin lähinnä paperilehtien puolesta. Se, mikä minut yllätti, oli argumentteihin liittyvät tunnesyyt. Lehden haluttiin olevan paperisia, koska paperisen lehden tietyn numeron saattoi säilyttää, esimerkiksi lapsen syntymäpäivän numeron. Tai lehdenluku on sosiaalinen tapahtuma, jonka jakaa (kirjaimellisesti) kirkkaassa kesäaamussa nohevan keskustelukumppanin kanssa.

Paperilehteä puolusteltiin sen hyötykäytöisyydellä. Oli kyse sitten paikallisista tarjouksista tai lehden käytöstä biojätteisiin, sytykkeeksi, suojaksi tai eristeeksi. Hyvin huomaa, että pitkäaikaiselle kumppanille on keksitty paljon käyttöä sen kertakäyttöisen elämän jälkeen. Hieman ironista on, että sanomalehden hyödyt kustantajankin mielestä ovat roskapussi tai hassu hattu.

Kyse on siis tunteesta ja tuotteen kertakäyttöisyydestä. Tähän yhdyn täysin, kun jätän e-kirjan ostamatta.

Kertakäyttöisyys liittyy hintaan, jonka olen valmis tuotteesta maksamaan. Lempipaikkani kodissani on kirjasto, jossa tunnen, että itselläni on (henki)reikiä kirjojen kautta minne vain – ulottuvuudesta toiseen, henkisiä tai järjellisiä reittiä pitkin. Koska olen tottunut ja pidän sähköisestä lukutavasta, haluaisin lukea kirjatkin tabletista. Mutta mitä olen valmis maksamaan virkistymistarkoitukseen hankitusta kirjasta, jonka luen illassa tai kahdessa ja joka mielessäni elää hieman kauemmin kuin sen tietokoneeni muistissa on tarpeen elää.

Sopivaa hintaa voisi verrata pokkariin, jonka ostan yhtä lukuhetkeä varten ja jonka voin lukemisen kierrättää tai hylätä kirjahyllyn alimmalle hyllylle. Siitä kirjasta, jonka selkämyksen haluan pitää muistijälkenä, olen valmis maksamaan useamman kympin. Kertakäyttöisen kirjan voisin tyystin korvata sähköisellä ja maksaa siitä muutaman euron.

Pääsisinköhän Vaasan tai Seinäjoen kaupunginkirjastojen asiakkaaksi, kun siellä e-lainaaminen jo luonnistuu. Eikä minun tarvitse edes huolia kirjani palautuksesta.