Kulutan sanomalehdet vain sähköisesti. Päivittäiseen sanomalehtiannokseeni kuuluu Hesari, Hämeen Sanomat ja Kauppalehti – Androidilla annosteltuna. Käytän appseja, koska tykkään niiden tuomasta lehdenluvun nopeudesta ja siitä etten ole riippuvainen häilyvistä junakentistä. Sanomalehtien appsit ovat ikävä kyllä vielä useimmin raakileita, joten lukija saa olla hyvin motivoitunut viitsiäkseen seurata uutiset niiden kautta.

HäSan ja KL:n appsissa lehden lataus kestää muutaman tovin ja kuormittaa tabini muistia. Ihan joka aamu KL ei ole ehtinyt latautua matkaan kodin langattomasta. HS on tehnyt oman versionsa latautumaan ja selautumaan fiksummin. Kökkökäyttöiset näköislehdet jätän kaikissa versioissa käyttämättä, silmäilen siis tekstiversiot.

HS:llä on tarjolla otsikoiden lisäksi muutama riviä inkkua ja KL näyttää juttujen otsikot pötkönä ja vierestä pääsee lukemaan valitsemansa jutun. HäSa:ssa apps kerää useimmiten vain otsikot ja nojaa printtilehden rakenteeseen. Jopa niin tukevasti, että ensisivujen teaserit jäävät pikkukappaleiksi omalle sivulleen, kainalot sulautuvat pääjuttunsa kanssa pötköön ja taulukoiden sisällöt pöpperöityvät niin, että täytyy näköislehdestä käydä luurimassa, mitä sarakkeet sisältävät. Tuntuu, että tekstiversiot pidetään hankalina, jolloin on pakko käyttää näköislehteä, jossa ilmoitukset vievät ison osan sisältöä.

KL:n sähköinen sisällöntuotanto on kummallisin. Kauppalehti.fi:ssä ja printti/näköislehdessä sisältö on eri. Toimituksessa siis oletetaan, että sähköinen käyttäjä pyydystää uutiset ensin näköislehdestä ja sitten seuraa päivän uutisvirtaa Kauppalehti.fi:stä. Verkkopalvelun puolella jutut elävät lyhyemmän aikaa,  uutiskynnys on matalampi ja jutut ovat napakampia. Lehdestä voi lukea reppareita, joita ei uskota jaksettavan lukea verkosta. Voi voi, verkosta jaksaa kyllä lukea kirjat ja Kuukausiliitteen kiinnostavat artikkelit.

Androidin tekstiappseja eivät mainokset rasita. Mieluusti maksankin sähköisestä tiedonvälityksestä ilman mainoksia. Maksakoon ilmoituksen haluavat paperi-, paino- ja jakokulut. HäSassa maksupolitiikka on mutkikas: sähköisen lehden saa halvemmalla omalla ETU24-palvelulla, koska appsin tekijä ottaa palvelun maksusta oman osansa. Kaikista mieluiten maksaisin päivittäiset paikalliset uutiset HäSalta ja valtakunnalliset Hesarilta; KL:ssä on onneksi omat jutut talouden näkökulmasta.

Uutisaddiktina seuraan päivän otsikot myös uutisvirroista Amppareiden, Twitterin ja Facen kautta. Minua harmittaa, jos pysty jakamaan appsien kautta seuraamieni sanomalehtien uutistia. HS korjasi onneksi tilanteen viimeisimmässä päivityksessä. Mutta otsikon ja kommentin saa näpyttää itse, sillä valmiina on vain linkki. KL:n ja HS:n maksumuurien raosta muutaman artikkelin saa käydä lukemassa ilmaiseksi. HäSan juttuja ei saa linkkimarkkinoille oikein mitenkään. Mutta jos HäSa on käyttänyt esim. STT:tä lähteenä, googlaan nopeasti kaikille avoimen jutun, jonka voin linkittää. Paikallisuutiset jäävät ilmaiselta nettimaailmalta pimentoon. Söpöintä printtiuutisten jakoa on ottaa kuva lehden sivusta ja jakaa kuvaa. Ratkaisu on toimiva, mutta tänä teknologia-aikana todella kivikautinen.

Vaikka sähköisessä uutisvälityksessä on vielä tekemässä, olen tosi iloinen, että sähköisen journalismin vastaanotolle on koko ajan parempia mahdollisuuksia. Tilanne paranee  huomattavasti, kun mediat pääsevät printtilogiikasta irti ja kehittävät sähköisen journalismin vastaanottoa nettilukijan näkökulmasta.