Ruotsalainen futurologi ja trendiasiantuntija Magnus Linkdkvist ilmoitti 4.11. Twitterissä, että hän jättää Twitterin. Hän tuntuu tympääntyneen niin twiittien sisältöön kuin twiittaajiinkin.
Magnus luonnehtii twiittejä piikitteleviksi ja valmistelemattomiksi. Ja vaikka Twitterissä on innostavia viserryksiä, jokaista valaisevaa kohtaan, on kahdeksan ärsyttävää ja outoa. Itsensä ilmaisu 140 merkillä vaatii harjoittelua, eikä Magnuksen mukaan useimmat mikroblogaajat jaksa sitä tehdä. Yksi syy hänen lähtöönsä on se, ettei hän halua tietää, ovatko hänen seurattavansa kallellaan oikealle vai vasemmalle.
Tunnistan Magnuksen esillenostamia piirteitä. Sarkasmi puree suomeksikin, esimerkiksi Tuomas Enbusken lohkaisuja seuraa vajaa 18 000 henkilöä. Twitter on pikakommunikointia, joka liittyy nopeasti ohikiitäviin hetkiin. Luonnollisesti tällöin ilmaisut eivät ole hiotuimpia. Ristiriita syntyy siitä, että twiitit tuotetaan useimmiten puhemaisissa tilanteissa ja saatetaan vastaanottaa rauhassa lukien.Tilannekohtaisuus ja nopeus tuovat Twitteriin kuitenkin sen suolan, miksi se kiehtoo.
Tekstareiden ja lyhyiden statusviestien ansiosta olemme jo kehittyneet kiteytyneessä ilmaisussa. Tässäkin darwinismi toimii, elinvoimaiset jäävät. Se on tietysti harmi, jos seuloutuneet ovat omia tarkoitusperiään ajavia kielellä kikkailijoita. Onneksi Twitterissa voi itse päättää, ketä seuraa. Niin kuin Enbusken seuraajien vastaliike osoittaa.
Sosiaalisen median kanavat ovat vuoronperään tuomittu tuhoon. Magnuksen tavoin useimmiten syytetään sisältöä ja sisällöntuottajia: Facea moititaan kaunisteluksi ja keskustelupalstoja kuonaisiksi. Magnus asetti Twitteristä lähtöpäiväksi 24.11. Saa nähdä, onko tämä futurologi ennustanut Twitterin tulevaisuutta vai jopa determisonut sitä.
Magnus listaa lisää syitä Twitterin hyljäämiseen: syyllisyys mobiilin vilkuiluun lasten seurassa ja aika siirtyä eteenpäin. Twitter on inhimillistä – kummallakin puolellla. Vielä siis 20 päivää aikaa seurata Magnusta ja Twitteristä pyristelyä.
Ymmärrän erittäin hyvin tuon Twitter-epätoivon. Äärimmäisen pienellä merkkimäärällä voi ilmaista vain äärimmäisen yksinkertaisia ajatuksia. Ajattelu pakotetaan mustavalkoiseksi tai ulkoistetaan jonnekin muualle. MIelipiteistä rakennetaan one-linereita.