Elämyksen arvo

Riihimäki Rock `13_2013_4_pieni_nora_myllymäkiE-kirjojen hankkimista kartetaan, koska niiden sanotaan olevan kalliita. Viimeisen parin kuukauden ajan olen nauttinut erilaisia kulttuurielämyksiä, joten on mielenkiintoista verrata, mitä olen niistä maksanut – ja mitä niistä saanut. Elämyksiä on irronnut seuraavilla summilla:

  • RSO-sinfoniakonsertti 25 € (Musiikkitalo)
  • He eivät tiedä mitä tekevät -kirja 14,90 € (Elisa Kirja)
  • Gods and Kings -elokuva 10 € (Bio Marilyn)
  • Älä pukeudu päivälliselle -teatteriesitys 36 € (Tampereen Teatteri)
  • AC/DC-konserttilippu 86,50 € (Kantolan tapahtumapuisto)

Mikä on minulle näistä saamieni elämysten arvo? Olenko saanut maksamalleni elämykselle vastinetta? Harvemmin sinfoniaorkesteria kuulleena 25 € itsenäisyyspäivän konsertista Sibeliuksineen oli ehdottomasti hintansa väärti; Finladia-palkinnon voittaneen teoksen 14,90 € maksan myös ilomielin; Mooseksesta kertovan elokuvan 10 € on ok. Kymppi ei kirpaise, vaikka elokuva olisi ollut huono. Näytelmä oli viihdyttävä, mutta farssin 36 €:n hinta saa miettimään, millaisesta näytelmästä haluan maksaa.

AC/DC:eetä en vielä pysty arvioimaan, koska konsertti on vasta heinäkuussa. Odotuksia kasvattaa vajaan 100 €:n arvoinen lippu. Mutta luulen, että koettua elämystä kohottaa se, että kyseessä on kotikaupunkini uuden tapahtumapuiston ensimmäinen konsertti ja siellähän on kaikki tutut ja puolitutut.

Kuten AC/DC osoittaa, elämyksen hinta ei jää pelkästää lipun hintaan. Sinfoniakonserttiin kuului illallinen mieheni kanssa; elokuvaan ja teatteriesitykseen taas kavereiden kanssa ruokailut etukäteen ja lasilliset jälkikäteen. Lisäkulua toivat matkat Helsinkiin tai Tampereelle. Hämeenlinnassa kului ainoastaan kenkä. Toisaalta voi mietttiä, vähentääkö kirjasta saatua kokemusta se, että sen nautin hissukseen kotona villasukat jalassa.

Miten mitata elämyksen kokemusta? Yksi hyvä mittari on muistella, miten paljon kulttuurikokemus on vaikuttanut minuun eli miten paljon siitä on seurannut kiivasta keskustelua. Valtosen kirja on keskusteluttanut ehdottomasti eniten, etenkin mieheni kanssa makuuhuoneessa. Tukea saadaksemme keskustelut on ulotettu myös kavereihin. Sinfoniakonserttia olen henkuttanut, mutta itse konsertista keskustelu on ollut vähissä vertaiskokemuksen vähyyden vuoksi. Mooses-elokuvasta kiistelin Jumala-hahmon valinnasta ja vanhan testamentin tulkinnoista. Ranskalaisesta farssista ei keskustelua syntynyt, vaikka kovasti yritimmekin. AC/DC:een konserttiin olemme jo valmistautuneet kyselemällä vanhemmiltamme, miten aikalaistensa musiikki on heitä koskettanut ja toisaalta soittamalla junioireille tunnetuimpia biisejä.

Eihän tämä niin yksioikoista ole, mutta olen tyytyväinen: elämyksiä on tullut, ja ne ovat jättäneet jälkensä minuun. Huomaan, että parillakympillä kulttuuria kulutan sen enempää miettimättä, mutta jo siitä ylöspäin pitää lisäarvoa syntyä. Onneksi e-kirjat alittavat rajan reippaasti, joten makuuhuoneemme tunnelma ei pääse viilenemään.

 

Mainokset

About Anna Availa

Elämässä ja viestinnässä pitää olla hieman sähköä. Supersankarina olisin kissanainen.
%d bloggers like this: