Facebook onnitteli minua vähän aikaa sitten 10-vuotisesta taipaleestamme, joka on muuttanut työtäni ja yhteydenpitoani tuttaviini. Paljon.

Työssäni Facebook on eniten muuttanut

1. Tiedon jakamista. 10 vuotta sitten julkaisin tiedotteen kotisivuilla ja jakelin sitä uutiskirjeellä ja sähköpostilla. Nyt kaupunkilaiset tavoitetaan parhaiten Facebookin kautta. Keski-ikäiset naiset ovat sitoutuneempia käyttäjiä. Eläköön ladyt!
2. Omaa ääntä. Organisaatiolle on ollut mahdollista luoda inhimillinen ääni, jolla voi puhutella lukijoita aidosti. Viranomaisviestinnässä tämä on iso juttu.
3. Tavoittaminen virka-ajan ulkopuolella. Kaupunki on läsnä kaupunkilaistensa elämässä mihin aikaan tahansa, eikä vain arkisin virka-aikaan. Vielä on kovasti tekemistä siinä, että organisaatio reagoi yleisöönsä kaikkina aikoina, mutta onneksi chattirobotit on tulossa.

Omassa elämässäni Facebook on

1. Löytänyt unohdetut ystävät. Lähipiirin kanssa ei somea välttämättä yhteydenpitoon tarvita. Mutta elämääni on noussut kasa lapsuuden koulu- ja harrastuskavereita ja ex-työkavereita, joiden elämää on mukavaa seurata, vaikka luonnollista pintaa ei enää olekaan.
2. Muuttanut kuulumisten vaihtoa. Kohdatessa tietää jo, mitä kaverille kuuluu, joten pääsee suoraan asiaan: ”Prahan kuvasi näyttivät tosi hyviltä. Miten pääsitte kuvaamaan sillat ylhäältä?”
3. Koonnut intressiryhmät. Oli kyse tapahtumista tai tietyn kiinnostuksen jakaviin ihmisiin, Facebook on yhdistänyt nämä ihmiset. Ei tarvitse olla kuin kummipojan synttärit, niin juhla-ajat ja lahjalistat kulkevat yhteisellä alustalla suljetuista sisustusryhmistä puhumattakaan.

Tiedon jakamisen avoimuuden oivallus on vienyt yllättävän pitkään. Edelleen törmään ideologisesti Facebookia vastustaviin. Sorry heille, sillä paluuta entiseen ei enää ole. Onneksi.