Kaikilla itseään kunnioittavilta organisaatioilta löytyy tai on ainakin vakavasti harkittavana laatia sosiaalisen median ohjeet. Eihän haluta mitään ikäviä lipsautuksia organisaatiolle epäedullisista asioista. Entä kun somen vallattomuus villiintyy kavereiden keskuudessa?

Jokainen Facen käyttäjä on taatusti törmännyt siihen, että huomaa uutisvirrasta oman nimensä tagatun  kuvaan. Ja voi hyvää päivää, missä tilanteessa ja minkä näköisenä on joku kuvan näpsäissyt. Äkkiä taggaus pois ja sitten täytyy vain toivoa, ettei kuva pompsahda esille face-arvonnoissa kaverin kuvagallerioiden kätköistä.

Korviapunoittava hetki on löytää kavereiden kanssa vietetyn lomareissun jälkeen tapahtumat yhden osallistujan blogista. Värikkäässä tarinankerronnassa tulee esille reissun vivahteikkaammatkin käänteet, jotka olisi voinut jättää pois universumin tasoisesta julkaisusta. Tai ainakin äidin ja lasten ulottumattomista.

Entä sitten keskustelut. Vaikka kuinka huolella miettii, mitä itse seinälleen kirjoittaa, ystävä saattaa möläyttää lääkärissä käynnistä, ja niin on herätetty sadan ihmisen uteliaisuus.

Kansallista kokemusta on kerätty YouTube-videon leviämisestä. Video kun oli tarkoitettu hyväksi herjaksi kavereiden kesken. Hyvillä herjoilla on taipumus lähteä lentoon. Helppo jakaminen hämärtää rajaa siitä, mitä voi laittaa liitoon. Yksityisesti saatu ärhäkkä asiakaspalaute täyttää netissä leviävien ölähdysten kriteerit helposti. Lähettäjä nyt oli vain ajatellut viestivänsä person-to-person eikä person-to-all.

Jos ei kavereita saada kuriin, on tässä huolellinen henkilöbrändäys vaarassa.