Mitä vattua!

Nämä marjat eivät ole pakastepussista. Kuva: TimoOK/Flickr.

Koitimme vaimon kanssa etsiä paikallisesta Prismasta kotimaisia vadelmia jälkiruokaa varten. Eihän niitä tähän aikaan saa tietenkään kuin pakasteena. Ensimmäisen suonenjoenmarjoja-pussin sisältö oli Puolasta, toisen suomalaisen valmistajan Venäjältä ja kolmantena private label -paketti Chilestä. Mahtavaa, jätimme listeriavadelmat pakastealtaaseen.

Neljäs pussi vähän sivummassa kiinnitti huomioni. Suomalaisten luomumarjojen lajitelma. Koska koitan suosia luomutuotteita ja kotimaista ruokaa, otin tuotteen välittömästi lähempään tarkasteluun. Paketin päällä kuvassa oli viinimarjoja, mustaherukoita, mansikoita ja vadelmia. Ostin heti pari pussillista.

Kotiin päästyämme kävimme sitten paketteja avaamaan. Sisältönä ei ollut yhtään vadelmaa. Mitä häh! Katsoin pakkausta vielä tarkemmin, ja yläreunassa on pieni valkoinen teksti: ”Pakkaus ei sisällä kuvassa näkyviä marjoja. Katso tarkemmin tuoteseloste”. Nyt on valmistajalla ja pakkaussuunnittelijalla unohtunut kyllä markkinointietiikka täysin. Tuskin ryhdyn tuoteselosteesta katsomaan, mitä minulle ollaan oikeasti myymässä, jos pussin päällä on kuvia vadelmista. Sama ogelma vaivaa ruoan markkinointia muissakin muodoissa.

Ymmärrän, että ruokalistan kukkoa viinissä on vain nimi, nimestä huolimatta se sisältää kuitenkin siipikarjaa ja soosia. Menu saa ravintolassa muitakin muodonmuutoksia elikoissa aikaan, kuten lehmän muuttumisen häräksi. Erikoisin ruoalle tehtävä manööveri oli ruokalistalla mainittu napeeraus, kuulostaa tosi hauskalta, mutta tarjoilija myönsi sen kyseisessä ravintolassa vain markkinointitermiksi. Napeerauksella tarkoitetaan yleensä ruoan peittämistä kastikkeella, tällöin se olisi myös erityisen helppo suoritus.

Yksi ravintolassa välttelemäni ruokalaji on peruna. Keitettyä pottua ei listoilta löydy, vaan se on korvattu eriasteisilla kammottavilla seoksilla. Miten mielikuva herkullisista maalaisranskalaisista tai aidosta lohkoperunasta murenee, kun molemmat paljastuvatkin rasvassa uitetuiksi perunajauholohkoiksi. Tässä yhteydessä lienee edes turha mainita kaupassa myytäviä ruisleipiä, hunajaa tai lihatuotteita, joista osa sisältää merkittävästi muuta, kuin pakkauksesta voisi päätellä.

Homman kruunaa luonnollisesti mansikkakääretorttu, jossa mansikkahillo on edullisempi rakentaa omenahillosta ja väriaineista. Moni torttu päältä kaunis –  motivaatiota tuoteselosteiden lukemiseen.

Advertisements

About Ville Availa

CEO @ Ambientia

3 comments

  1. Näinhän se valitettavasti menee. Ei voi olla varma mitä paketista löytyy ja markkinointi on lähinnä mielikuvia. Mielikuva on kyllä viimeaikaisten lisäaine- yms. juttujen takia huonontumassa ja ehkäpä kuluttaja alkavat laajemminkin vaatimaan kunnollisia ja oikeasti laadukkaita elintarvikkeita. Mainitsema luomutuotteen tapaus on kyllä uskomaton. Voiko luomuunkaan luottaa??

  2. Toivottavasti luomuun voi luottaa ja uskon, että nämäkin marjat luomua kyllä olivat. Markkinointi oli tässä kuitenkin riistäytynyt hyppysistä, joten välitetty mielikuva oli aivan virheellinen, voidaan puhua jo lähes huijauksesta.

    Pettymyksen saa ainakin asiakkaalla aikaan, kun paketissa ei ole vatun vattua.

    • Sari Pousi-Heinonen

      Ihan pakko nyt kommentoida. Aivan loistavaa löytää kanssaihmisiä ”luomu- ja lähiruuan puolesta -liikkeeseen”, jota niin täpöllä kannata. Tiedostamalla ja toimimalla me kuluttajat toivottavasti voimme vielä jonakin päivänä oikeasti ohjata meille tarjottavien elintarvikkeiden laatua. Kyllä meille melkomoista moskaa yritetään kaupata. Jätetään ostamatta. Valintoja voi onneksi jo melko helposti tehdä vaikka Prismassa. Luomuruuan kysynnän läpimurto on tapahtumassa ellei ole jo tapahtunut. Toivottavasti saatavuus ja valikoima lisääntyy.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: