Juuri ennen joulua keksin miehelleni hänelle sopivan joululahjan. Koska oli kiire ja tuote oli vaikea saada Hämeenlinnasta, hankin sen verkkokaupan kautta. Ostokokemus oli oikein miellyttävä, sillä nojatuolistani käsin tsekkasin valikoimat, luin artikkeleita teknisistä testeistä ja kommentteja käyttäjien kokemuksista, tein tilauksen, sain heti sähköpostiini tilausvahvistuksen, tekstareilla seurasin tilaukseni etenemistä ja parin päivän päästä noudin ostokseni viereisestä R-kioskista. Kauppa sujui tosi hyvin, ja olin itsestäni ylpeä kääriessäni lahjaa pakettiin.

Mieheni hymy oli leveä, kun hän kaivoi paketista kaipaamansa kuulokkeet. Niistä iloa riittikin koko jouluksi. Hän asensi kuulokkeet toimimaan kaikkien härveleidensä kanssa ja kulki luurit korvillaan kaikkialla kodissa, äänilähde ja volyymi vain välillä vaihtui.

Mutta niin oli surukin suuri, kun kuulokkeet jo tammikuun ensipäivinä meni rikki. Hätä ei ollut tämännäköinen, sillä otin heti yhteyttä myyvään kauppaan sähköpostilla, ja sainkin nopeasti vastauksen. Kuulokkeet vaan huoltopisteeseen, joko viemällä tai postilla, lähetelappukin oli samassa viestissä. Olin tosi tyytyväinen. Ja kohta olisi taas mieskin.

Pystyäkseni ratkaisemaan, miten saisin kuulokkeet huoltoon, nakutin nopeasti Googleen kaupan nimen ja sanan ”huolto”. Silmänräpäyksessä Google tarjosi minulle kymmeniä kommentteja kaupan huollon toimivuudesta. Ne eivät olleet mitään mairittelevaa luettavaa: oikein nolotti lukea karkeita kansankielisiä kirjoituksia valehtelusta, hitaudesta, takuuhuollosta laskuttamisesta. Huhhuh. Pala nousi kurkkuuni. Keskustelin vakavasti mieheni kanssa, ja päädyimme siihen, että hän vie kuulokkeet henkilökohtaisesti huoltoon, jotta voi kuvailla vian oikein. Siellä kuulokkeet nyt ovat – jo kohta kuukauden. Kukaan ei hymyile.