Koska mietin päivät pääksytysten, miten organisaation sisäinen viestintä saadaan yhteisölliseksi tekemiseksi, leikitään ajatusleikkiä, että viestintätoiminto lakkautetaan. Sillä kun viestintä lakkautetaan, ei ole toimintoa, jonka tehtävänä on miettiä, mitä viestitään ja milloin.

Aikaisemmin viestintä ei ole ollut kuulunut kaikkien työtehtävissä top viiden listalle, mutta nyt sen täytyy niveltyä osaksi kaikkea tekemistä. Jokaisen sähköpostin saatuaan ja jokaisen palaverin lopussa on pakko miettiä, keiden tästä on hyvä tietää ja jakaa tieto siitä välittömästi eteenpäin chattina, linkkinä tai pikkutiedotteena, ettei asia unohdu.

Jos työntekijän on saatava ongelmaansa heti ratkaisu, on hänen sitä kysyttävä. Koska myös muille tulee kuitenkin sama kysymys mieleen, on ekonomisinta ja ystävällistä jakaa vastaus muidenkin tietoon. On ihan kamalaa, jos hr joutuu vastamaan samaan kysymykseen kymmeniä kertoja.

Viestintätoiminto ei aina tiennyt, mitä kertoa, koska se ei ollut toiminnan ytimessä. Sen piti löytää vallakkaat ja syväkurkut, jotka antoivat hyvät tipsit päivänpolttavista asioista. Koska näillä henkilöillä on motiivi kertoa tärkeistä asioista, heidän täytyy kertoa se nyt itse. Ja jos he kirjoittavat asian liian lyhyesti, siitä on lukijoiden pakko kysyä lisää; jos taas liian pitkästi, sitä ei jakseta lukea. Työ opettaa nopeasti tekijäänsä.

Viestintätoiminto oli tuon tuosta absurdissa tilanteessa miettiessään, mistä asioista voi kertoa. Sisäisessä viestinnässä melkein kaikki asiat ovat sellaisia, joitka liippaavat enemmän tai vähemmän pienempää tai suurempaa joukkoa organisaation jäseniä. Pitäähän viestinnän olla työn tekemistä tukevaa, ja sen lähtökohtana luottamus. Nyt kun virallinen orgaani ei asiaa mieti, kaikki kelpaa. Julkaisukynnys on poistunut. Nyt parhaimmaksi viestijäksi sukeutuu se, joka kysyy nasevimmat kysymykset ja ensin ehtii julkaista kiinnostavimman uutisen. Niin kuin on ulkoisessakin sosiaalisessa mediassa käynyt.

Koska jokainen saa viestiä eikä kukaan ole tuhahtelemassa kirjoituksille, ei ilmaisun tarvitse olla liian muodollista. Sisäisesti voi ottaa hieman rennommin niin tyylin kuin kielen puolesta, varsinkin kun kommentoi tai mikrobloggaa mieleentulevia asioita.

Henkilöstön tyytyväisyyskartoituksissakin sisäisen viestinnän arvosanat nousevat kerralla. Eihän kukaan arvio omaa työtään huonoksi. Kyllä viestintä tyydyttävän tason ylittää, vaikka ei ihan kiitettäväksi kehtaa laittaa.

Ennen kuin viestintä lakkautettaisiin, se voisi rakentaa viime töikseen hyvän, sähköisen kanavan ja sitten lähteä vaikka puoleksi vuodeksi Bahamalle.