Paljon pinnan alla

Organisaatioissa yhteisölliset työkalut toivotetaan tervetulleiksi, jotta työntekemisen tehokkuus, innovaatioiden määrä ja kommunikaatio kasvaisivat. Organisaatioilla on tarve ja keinotkin, mutta lopputulos ei aina ole ihan toivottu.

Aino Heiska  on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta Tieto- ja palvelutalouden laitokselta saanut juuri valmiiksi ajatuksia herättävän pro gradun siitä, millaisia ovat organisaatioiden haasteet ottaa käyttöön sosiaalisen median välineitä työtä tehdessään.

Heiska on omakohtaisesti havainnut, että hyvät, teknologiset ratkaisut eivät takaa yhteisölliseen työntekemiseen siirtymistä. Itse olen taas huomannut, että uusien vuorovaikutuskeinojen tuominen ja niissä keskusteluun innostaminen ei riitä sosiaalisten kanavien aktiiviseen käyttöön.

Heiska on muodostanut lähteiden ja haastattelujen perusteella viitekehyksen, jossa läpileikkautuu oivallisesti esimiesten ja työntekijöiden sekä johtamisen ja muutoksen ulottuvuudet.

Esimiehillä on ratkaiseva rooli siinä, että he innostavat ja tukevat sosiaalisten välineiden käyttöä, mutta heidän pitää myös linkittää välineet jokapäiväiseen työntekemiseen. Työntekijöillä taas on ylitettävänä erilaiset, lähinnä henkiset esteet, avoimessa ympäristössä työskentelyyn ja oivaltaa uusien välineiden tuomat hyödyt.

Viitekehyksestä nostan päällimmäiseksi kaksi kohtaa, jotka on ymmärrettävä: yhteisöllinen tekeminen on yhdistettävä juuri sille sopivaan työtehtävään ja kaikkien työntekijäkuva ei ole riittävän vahva avoimeen työntekoon. Ei ole tavatonta, että työntekijä ei uskalla osallistua ja tuoda omaa mielipidettään esille, koska pelkää oman arvostuksen vähenemistä, negatiivista palautetta, dissausta ja jopa potkuja. Hän saattaa olla ujo, ei ole tottunut sosiaaliseen median tapaan kommunikoida eikä ohjelmatkaan ole tuttuja.

Viitekehyksen taustalla on luonnollisesti yrityskulttuuri, jonka näkyvät ja näkymättömät käytännöt ohjaavat sitä, salliiko organisaatio aidosti avointa keskustelua, läpinäkyvää toimintaa ja yhdessä tekemistä.

Sen verran paljon on pinnan alla, että miten näitä ongelmia teknologisilla ratkaisuilla tai viestinnällisillä kikoilla ratkaistaisikaan.

Advertisement

4 Comments

  1. Outi sanoo:

    Ymmärrän haasteen. Yritän tässä juuri opetella ajatukseen Google+ -maailmasta yrityksen meilinä, dokumenttien jakoalustana sekä ”sisäisenä tsättinä”. Maailmankatsomuksen muutos perinteiseen outlookiin on aikamoinen. Ja mä sentään olen sosiaalinen.

  2. Anna Availa sanoo:

    Siitä on hyvä lähteä 🙂 Kunhan saa aivot käännettyä outlook-asennosta pois. Sosiaalinen media on siitä metka, että toisaalta sen avulla voisi ujompikin uskaltaa, koska ei ole nokakkain kommunikoimassa. Mutta toisaalta mielipide on sitten sullottu systeemiin, forever?

    1. Outi sanoo:

      Niin se kai siinä vähän on se haaste -kevyt perjantain kevennys tai tuskailu jää systeemiin talteen ja se voidaan kaivaa sieltä ja irrottaa asiayhteydestä vuoden päästä. Että mitä siellä firman somessa sitten jakaisi? Ja onhan siinä myös se ähkykin että facebook, linkedin, google+, firman intra+muut tiedotuskanavat, blogit… mikä se oikea väline sitten olisi?

      1. Anna Availa sanoo:

        Duunissa parempi professionaalilla llinjalla, ja sitten sopivasti keventäen eri välineisiin. Kai käytät jotain aggregaattia, esim. Tweetdeck, joka kokoaa eri kanavat yhteen, niin ei ole niin työläs seurata, vaikka ei kaikessa aktiivinen sisällöntuottaja olisikaan.

Kommentointi on suljettu.