Henkilökohtainen sähköposti kilahtelee päivän mittaan tiuhaa. Postia tulvahtelee: uutiskirje viimelomaisesta hotellista, lasku operaattorilta, myyntihoukutus verkkokaupasta, tieto jumppamuutoksista Facesta, kommentti WordPressistä, statuspäivityksiä LinkedInistä ja yksi viesti äidiltä. Liki kaikki postit ovat erilaisia muikkareita ja notifikaatioita koneelta eikä suoraan keneltäkään ihmiseltä. Joko ne on suunniteltu samansisältöisinä isommalle ryhmälle tai kone on muokannut niitä juuri minulle.

Kaverien kanssa yhteisten tapahtumien suunnittelut ovat siirtyneet Facen ryhmiin. Laskut otan mieluiten sähköisesti, ja tykkään, että verkkokauppa arvelee, mistä voisin olla kiinnostunut. LinkedIniä en ehdi joka päivä luurimaan, joten varsinkin keskusteluareenoiden koonneille on käyttöä.

Milloinhan työsähköpostini olisi samankaltainen? Kommunikaatio olisi jossain muualla, ja sähköposti muistuttaisi vain päivityksistä.Tärkeät asiat eivät olisi sähköpostin uumenissa, vaan ne olisivat (muidenkin) löydettävissä. Minulla sentään on arkisto, eikä in-box tulvi tuhansia posteja.

Jos olisin viitseliäämpi, avaisin vielä yhden tilin hotelli- ja lentovarauksille, jotta kertakäyttöiset yhteydenotot eivät toisi turhia viestejä laatikkooni. Samalla voisin säätää Pinterestin notifikaatioasetuksia, jotta joka pinnauksesta ja liketyksestä ei tupsahtaisi postia. Notifikaatiot on kyllä nopea dellalilla, melkein yhtä nopeaa kuin työpostin siivoilu otsikoiden perusteella.

Sähköpostin käyttö paljastaa sukupolven. Juniorien välitetty viestin vaihto on chateissä, joten heille sähköpostilaatikko on tarpeellinen vain, kun salasana on unohtunut. Itse sentään tsekkaan sähköpostisaaliin älykännyn widgetistä useamman kerran päivässä. Ja vastaan äidille.