Tabletti aamuin illoin

Tablettia on saatava – heti kun herään ja juuri kun silmäni suljen. Tabi sisältää vuorokauden aikana tarvitsemani asiat: musat junassa, e- tai äänikirjat sängyssä, lehdet aamutuimaan näytön kajossa, someyhteisöt mainoskatkoilla, fiiliskuvien näppäilyt ja pikakäsittelyt, tv-ohjelmien tallennukset sekä muistiinpanot seminaareissa mindmapilla. Kaikki tämä kevyesti käsilaukussa. Tabien suurin heikkous on kirjoittaminen, mutta koska mindmapit koostuvat pienistä, toisiinsa linkittyvistä sanoista,…

iPadin turvonneet vuoskarit

Ammattillisesta innostuksesta ja kiinnostuksesta imutin iPadin sisuksiin yhdeksän tämänkeväistä vuosikertomusta meiltä ja maailmalta. Ennen kuin riehaannuin kunnolla, piti ihan miettiä, miksi vuosikertomuksia luen ja miksi vielä iPadilta. Vuoskarin tekijänä minua luonnollisesti kiinnostaa vertailla eri versioita, tsekkailla muutamia tiettyjä kohtia ja väijyä kilpailijoiden tietoja – nopeasti, intuitiivisesti ja vaivattomasti. Odotan vuoskarin olevan kokemus, pitäähän sen henkiä…

Keittiökone kosketusnäytöllä

”Mitä tuo täällä tekee?”, parahti puolisoni, kun näki iPadin nojailevan rennosti vedenkeittimeen. Voi, voi, sehän tekee vaikka mitä. Ihan ensinnäkin sillä on ratkaiseva rooli koko joulumenussa, sillä sen monituisissa selainikkuinoissa oli avoinna jouluillallisen annokset perää perää. Ennen kuin tähän päästiin, olin jo viettänyt yhden illan lukien reseptejä joko suoraan annoksen nimellä googlaamalla tai sitten ruoka-ainesten mukaan etsimällä….

Paperilehti maistuu puulle

Viimeistään liikkuvalla lomallani havahduin siihen, että lehtien pitää olla sähköisiä. Postilaatikkoon jäävät lehdet eivät seuraa minua matkallani – muuten kuin sähköisesti. Nyt sain joka-aamuisen Hesarini suoraan hotellihuoneen sänkyyn, heti kun silmäni aukaisin ja tartuin iPadiin. Lehden lukijana sähköisyys tukee assosiatiivista ja impulisiivista toimintaani: voin lukuhetkellä merkitä ideat ja kiinnostavat yksityiskohdat muistiin tai välttää parisuhdeväittelyt tsekkaamalla…

Tylsä ja vaaraton somejuttu

Varoitus: tämä kirjoitus ei sisällä pomminteko-ohjeita eikä pornoa. Vaan on kuvaus tavallisesta some-elämästäni. Arkipäiväni aluksi matkalla työpaikalle käyn junassa kännystä läpi Twitterin ja Facebookin virrat läpi, samalla silmäilen Hesarin ja MTV3:n uutiset. Sitten siirrynkin työn touhuun. Työkoneen avattuani näpäytän TweetDecin päälle, joka tuo seinäpäivitykset Twitteristä, Facesta ja LinkedInistä. Jos huomaan kiinnostavan otsakkeen viestinnästä tai työtäni koskevan…