Paperilehti maistuu puulle

Kuva Availan matka-albumi

Viimeistään liikkuvalla lomallani havahduin siihen, että lehtien pitää olla sähköisiä. Postilaatikkoon jäävät lehdet eivät seuraa minua matkallani – muuten kuin sähköisesti. Nyt sain joka-aamuisen Hesarini suoraan hotellihuoneen sänkyyn, heti kun silmäni aukaisin ja tartuin iPadiin.

Lehden lukijana sähköisyys tukee assosiatiivista ja impulisiivista toimintaani: voin lukuhetkellä merkitä ideat ja kiinnostavat yksityiskohdat muistiin tai välttää parisuhdeväittelyt tsekkaamalla faktat wikipediasta. Olenpa kerran jahdannut artikkelin kuvasta löytynyttä mekkoa sopivasta verkkokaupasta. Ostoksia tekiessäni voin kädenkäänteessä hakea lukemani syksyisen sienipiirakan reseptin tai Härkösen viimeisimmän kirjan arvostelun.

Entä sitten sähköisyys lehdentekijän näkökulmasta? Lehdentekoprosessi muuttuu, kun sähköisesti vastaanotettava lehti ei tarvitse välillä paperimuotoa lainkaan. Viimeisten vaiheiden taitto-, oikoluku- ja painoversioiden kommentit eivät enää olekaan sivujen marginaaleissa, vaan voivat välittyvät uusien työkalujen avulla toimituskunnan, toimituksen ja avustajajoukon kesken. Julkaiseminen nopeutuu, jo yhden tekovaiheen, painamisen, poistumisen myötä.

Lehden levittämiseen sähköisyys tuo uusia kanavia, joihin linkkien vieminen vie luonnollisesti aikaa, mutta samalla lehti saa lisää uusia lukijoita. Sähköisesti lehti liikkuu muutenkin kuin vain pöydänkulmalta paperiroskikseen, kun sitä välitetään linkkeinä verkostoissa ja yhteisöissä. Kun artikkelien asioita haetaan hakukoneista, on niille luvassa ikuinen elämä ja jälleen uusia silmäpareja. Tärkeää lehden saatavuudessa on se, että julkaistut lehdet löytyvät organisaation verkkopalveluista ja ovat selattavissa milloin vain.

Mielenkiintoisia mahdollisuuksia sähköiset lehdet antavat palautteen saamiseen välittömän kommentoinnin, lukijakyselyiden ja järjestelmistä saatavan tiedon muodossa. Kyselyistä kerätty data on parin nappulan painalluksella valmis raportti. Julkaisujärjestelmä kertoo välittömästi tiedon siitä, kuinka moni lehteä lukee – mitä, missä ja kuinka kauan. Verkkopalveluiden seurantatyökaluthan ovat jo opettaneet online-seurantaan.

Tablettien aikakaudella lehdistään sängyssään nauttivien on turha esittää argumentteja paperilehtien puolesta, sillä kevyen ja pienen tabletin mukanaan tuomat ominaisuudet läksyttävät kuusi-nolla rapisevan paperin. Tabletin taustavalo takaa sen, että voin lukea lehteni aamun kajossa tai illan hämyssä ja vielä hipihiljaa. Tekstinkin saan suurennettua silmilleni sopivaa kokoon. Täydelliseen tunnelmaan päästäkseni voin näppäistä vaikka Spotifyn soimaan kuulokkeista.

Advertisement

6 Comments

  1. Terveiset lämpimästä keittiöstä. Oikein odotan marraskuuta, jolloin voin välttää vaakasuoran viiman matkalla postilaatikolle! Minähän lopetin paperisen lehden tilauksen taannoin, kun posti ryhmitteli laatikot kauemmas ja lehden kotiinkannosta olisi pitänyt maksaa erikseen.

    1. Anna Availa sanoo:

      Luopuisin kaikista printtilehdistä heti, jos a) haluamani lehdet olisivat sähköisiä, b) käyttikset olisivat miellyttäviä. Eikä tämän tarvitse ilmaista olla, mieluusti maksan hyvästä sisällöstä.

  2. vesasaarinen sanoo:

    Mikään ei voita lauantaiaamua, kun saa hakea paperihesarin laatikosta, nuuhkia ilmaa, jakaa keittiön pöydällä B-osa vaimolle ja itselleen A-osa, tai päinvastoin 🙂 Aukeaman yleiskuvaa ei saa mistään tabletista. Ja oikean lehden tuoksu! Uutisreferaatit voi tietysti matkalla lukea puhelimellakin. Kesän auringossakin paperilehti on ylivoimainen.

    1. Anna Availa sanoo:

      Jos nyt ruvetaan fiilistelemään, niin en voi kyllä unohtaa kesäaamuja terdellä. Onneksi kesä on lyhyt ja talvi pitkä 🙂

Kommentointi on suljettu.