Tablettia on saatava – heti kun herään ja juuri kun silmäni suljen. Tabi sisältää vuorokauden aikana tarvitsemani asiat: musat junassa, e- tai äänikirjat sängyssä, lehdet aamutuimaan näytön kajossa, someyhteisöt mainoskatkoilla, fiiliskuvien näppäilyt ja pikakäsittelyt, tv-ohjelmien tallennukset sekä muistiinpanot seminaareissa mindmapilla. Kaikki tämä kevyesti käsilaukussa.

Tabien suurin heikkous on kirjoittaminen, mutta koska mindmapit koostuvat pienistä, toisiinsa linkittyvistä sanoista, töpöttelu ei haittaa. Tabin mindmanagerin kevytversion siirrän läppärille, jota pääsen täydentämään ajatuskarttani rauhassa uusilla ajatuksilla, linkeillä ja kuvilla. Ja tietty korjaan typot. Isommat kirjoitustyöt paukutan oikealla näppiksellä.

Taannoin sain työvieraaksi helsinkiläisestä mainostoimistosta pari herrasmiestä, jotka olivat varautuneet briifiin kauniiden punaisten muistikirjojen kanssa. Pisti kyllä silmään ja oli söpön retroa. Itse olen sen verran käytännöllinen, että muistikirjoihin en enää mene. Onhan kauniita kansia tabeihinkin.

Välineella ei väliä

Vaihdoin käyttämästäni iPadista Samsungin tablettiin silkasta uteliaisuudesta. Maailmani ei muuttunut, sillä peruskäytössä ei ole juurikaan eroa. Tärkeimpiä ovat appsit. Galaxyn viidelle ruudulle voi järjestellä appsit ja widgetit  kätevästi käyttötarkoituksen mukaan.

Androidin widgeteistä huomaan eniten hyötyväni kalenterista, sähköpostista, bookmarkeista ja Spotifystä. Lehtien Android-appseista Hesari on erilainen käyttää, Ilmatieteen laitoksen sääappsi samanlainen; someappseista Plussa on parempi ja LinkedIn huonompi. Sovellusten päivityksiä tulee koko ajan uusia, ja ne päivittyvät automaattisesti. Flipboardia ikävöin oikeasti.

Käyttötuntuma on padissa parempi, sisällöntallennus ja -siirto taas Samsungissa. Näytön kanssa iPadin kanssa pulaaminen on helpompaa, mutta 8.9 koko taas Galaxyssä kätevämpää.

Kaikista hämmentävin hetki oli, kun lähetin ensimmäisen kerran tekstaria tabista. Yhteystietoluetteloni oli näet kerännyt kaikista käyttämistäni lähteistä sähköposti- ja sometileista seuraajieni ja ystävieni tiedot. Joten nyt tiedän satunnaisen seminaaritutun puhelinnumeron, kun hän on sen omaan LinkedIn-profiiliinsa lisännyt. Kyllä Google osaa.