Kuvitellaan, että olet järjestämässä kesäjuhlia ja haluat sukkelasti kutsua ihmiset kasaan, ja vielä niin että saat koottua ilmoittautuneet kätevästi ilman turhaa excelin pyöritystä. Avaat siis Facebookin ja alat ruksimaan kavereitasi. Mutta kaikki eivät olekaan siellä.
On aivan selvä, että yksi ei töiltään ehdi facea käyttämään; toista ei tod. kiinnosta; kolmannella on reaalielämän puolella sen verran paljon aktiviteettiä, ettei virtuaaliselle ystäväjoukolle aina riitä aikaa; neljäs on niin kyllästetty kaikenmaailman somella ja totta kai on ainakin yksi ystävä, joka ei yksinkertaisesti käytä edes sähköpostia.
Muutamille poissaoleville kaivat erikseen sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot, ja lähetät heille mailia ja tekstaria. Onneksi viestintäteknologian lonkerot löytävät keinolla tai toisella kaverisi.
Otetaanpa sama kuvio vielä toisinpäin. Järjestäisitkö kesäjuhlat kaikille Face-ystävillesi? Kutsuminen olisi ainakin helppoa, vaikka ei tämäkään ongelmatonta olisi, sillä vaikka kutsun saisikin ja vaikka siihen myöntävästi vastaisi, kuuluu Face-kulttuuriin peukun heiluttelu ja positiivinen kannustaminen, vaikka ei aina ihan niin tosissaan olisikaan. Face-kannanotoilla kun on monta muutakin merkitystä kuin pelkkä osallistumisen ilmoittaminen, sillä osoitetaan kuka on kenenkin kaveri, kuka on mihinkin kutsuttu, kuka aktiivinen – sosiaalisesti kelpo yksilö siis.
Keitä Face-kavereissasi siis on? Onko ystäväkaarti vain komea luku, jolla osoitat sosiaalista statustasi? Olet ehkä Face-manian alkuhuumassa tullut kutsuneeksi jopa äitisi työkaveritkin ja hyväksyneeksi kaikki kysyjät. Nyt et sitten henno heittää heitä pois. Etkä ainakaan halua saada heitä juhliisi oikeiden ystävien joukkoon.
Kesäjuhlien kannalta tässä on kaksi selkeää vaihtoehtoa:
1. Teet koko Face-kaartille kevätsiivouksen, ja niin siellä on vain ne ihmiset, joille sinulla on oikeasti sanottavaa ja joita haluat oikeasti tavata.
2. Pidät kavereinasi vain niitä, jotka ovat Facessa. Suostuttelet loput livekaverit mukaan tai hylkäät heidät.
(Väline edellä tässä viestinnässä mennään niin usein muutenkin.)
Availa - Ilmiöiden matkassa 
Enpä tiiä niin, mutta olen kovasti kateellinen ystävällesi joka ei käytä edes sähköpostia 🙂
Niin ja notku netissä silmien aukaisusta sulkuun. Mutta ehkä tässä ei ole enää takaisin kulkemista.
Multa on saattanut mennä vasta viime joulukuussa palveluun liittyneenä FB:n (ja ehkä myös tämän kirjoituksen) pointti ohi, mutta minkä ihmeen takia ns. ”kaverilistalla” (parempi sana olisi kontaktilista) olevat pitäisi olla sellaisia, keitä kutsuisi kesäjuhlille? Vain murto-osa IRC-, IRC-Galleria-, Linkedin-, Twitter- tai Qaiku-kontakteistanikaan ovat sellaisia.
Toisaalta FB:ssä minulla on ehkä 10 henkilöä, ketä en ole tavannut livenä kun taas Twitterissä tapaan uusia ihmisiä livenä lähinnä #taskulounaan ja Qaikussa vastaavasti #burgerijunan välityksellä. IRC- ja galtsu-livemiitit ovat jo pitkään tunnettuja käsitteitä, tosin niitä ei kai enää yhtä innokkaasti järjestetä kuin vielä viitisen vuotta sitten.
FB:ssä minusta juuri ärsyttävintä on se, ettei kuka tahansa voi seurata ketä tahansa, vaan pitää anoa ja hyväksyä kaveriuden ennen kuin näkee ko. ihmisestä yhtään mitään, ja koska ihmisillä on erilaisia standardeja, saattaa jopa ihminen, jota on siihen asti pitänyt kaverinaan sanoa että ei.
Oma lähtökohtani on, että sen minkä somessa jaan, jaan kaikille. Paradoksaalisesti olen jopa avoimempi Twitterissä kuin FB:ssä, jossa yleensä laitan vain jotain näppäriä lausahduksia ja hauskoja linkkejä.
Itseasiassa onkin mielenkiintoista, miksi Facebook on niin somea, vaikka se on suljettu ympäristö. Kirjoituksessani halusin tuoda esille juuri tuon ongelman, jonka verbalisoit kaveri-kontakti-käsitteillä. Suljettuna ympäristönä toimisi nimenomaan kavereille ja avoimena kontakteille, joille on mainitsemasi kanavat. Ongelma syntyy siitä, kun nämä ovat sekoittuneet, ja sitten ei oikein tiedä, kuinka Facessa viestisi. Kesäjuhlat olivat mielestäni hauska tapa hahmottaa ongelma – ovatko listan ihmiset kavereita vai kontakteja?
Onneksi somen kanssa ei tarvitse olla liian tiukkapipoinen, eri käyttöön kun on eri kanavat. Samoilla linjoilla olen kanssasi avoimuudesta, ja itse myös viihdyn paremmin Twitterissä, mutta eihän mistään voi olla poissa 🙂