Heiaheian ihaltava periaate on, että liikunta on hauskaa, niinpä Heiaheiassa urheilusuorituksen saa saunomisella, leikkimisellä vaikka siivoamisella. Heiaheian lajivalikoimasta urheilukerrat eivät ole kiinni. Nyt kyselläänkin heiaheiailijan liikunnallisen omantunnon perään. Yksi ystäväni näet rajasikin, ettei liikutasuoritustaan merkitse, jos ei tule hiki.

Heiaheian valikoimista todennäköisiä hiettömiä hetkiä ovat esimerkiksi aivourheilun päässälasku tai hyötyliikunnan marjastus (hyvällä säällä ilman hyttysten huitomista). Hyötyliikunnasta löytyy kyllä sykettä nostattavia lajeja kuten halonhakkuu tai roudaus. Itse olen silkan motivoinnin vuoksi pitänyt sykemittaria ruohonleikkussa ja lumilapion heiluttelussa, ja voin kertoa, että syke on hiponut lenkkipolun lukemia. Kavereiden suoritteita seuratessaan kävelyn, salibandyn tai zumban jälkeen hymyilyttää huomata kaverin rokanneen kuusi tuntia tai ajaneen skoottorilla kolme tuntia.

Kyllä shoppailussakin saa hien irtoamaan, mutta toinen juttu sitten on, johtuuko se fyysisestä vai henkisestä rasituksesta. Koiran ulkoitustakin on tietysti monentehoista riippuen uroskoiran reviirimerkintöjen tieheydestä. Tiedetään, tahdistahan tämä on kiinni. Lajivalikoimista löytyy kyllä rakastaminen, mutta seksi puuttuu. Ehkä rakastamisen kesto on pidempi kuin seksisuorituksen. Pelkällä seksillä viikkotavoitteen täyttäminen olisi todella hikistä hommaa.

Lajin valinta kertoo myös tempon tasosta. Tossua on siirretty tossun eteen, kun yksi ilmoitti  kävelleensä, toinen lenkkeilleensä ja kolmas juosseensa. Mitä lie mieheni tahtoo kertoa ystävilleen, kun täsmentää kävelyn ”vaimon ulkoilutuksella”, ehkä siitä saa ekstra creditiä. Miehet tuntuvat muutenkin merkitsevän uskottavampia urheilusuoritteita kuin naiset, jotka kirjaavat mielellään arjen liikkeet. Mutta ehkä tässä se opetus onkin, kaikki liikunta on hyvästä.