Sunnuntaipäivien ratoksi on hauska etsiä puolituttujen Facebook-profiileja, joissa seinä ja kuva-albumit ovat avoinna,  jotta pääsen kurkistamaan, mitä oikein kuuluu. Tätä jaloa kyttäyksen alalajia olin jälleen harrastamassa, kun tein löytöjen löydön: entisen työkaverin puolison.

Olin innoissani päästessäni seuraamaan tutun perhe-elämää, vielä kun tunsin henkilön työpaikan kahvipöydän keskusteluista, ja olinpa pari kertaa nopeasti ohittanut kaupungillakin. Vieritin seinää alaspäin ja luin statuspäivityksiä. Sepä olikin mukavaa luettavaa – matkustelua, ystävien tapaamista, puolisolle pilailua ja lasten sattumuksia. Kuvista pääsin toteamaan miten lapset olivat isänsä näköisiä, talon remontin huimaa etenemistä ja kaninpoikien suloisuutta.

Mutta joku oli pahasti väärin. Minäpä olin saanut henkilöstä aivan toisenlaisen kuvan. Aamukahvin äärellä kyynärpäähän tylsästi nojailtuna olin kuullut niuhottavasta, vaativasta ja ikävästä ihmisestä, joka oli lähinnä iloisen elämän esteenä. Mitämitämitä. Tämä elämää rakastava parin lapsen onnellinen vanhempi.

Olin aivan ymmälläni, minähän en tuntenut koko henkilöä. Mihin nyt voin uskoa – henkilön puolisoa tai Face-seinää? Kumpi varmasta lähteestä on varmempi?