Osallistuin viime viikolla yläkoulun kevätjuhliin, joka oli nostalginen ja viehättävä tapahtuma suoraan 60-luvulta. Aikalaisen koulun juhlasalia koristivat koivut ja Suomen liput. Juhlassa oli puheita, yksinlaulua, kuorolaulua, pianon- ja kitaransoittoa sekä balettitanssiesitys. Nuoret olivat erittäin taitavia, ja tykkäsin kovasti. Rehtori kävi juhlapuheessaan läpi koulun 50-vuotista historiaa, jota sävyttivät monet koululaitoksemme muutokset. Tämän jälkeen seurasi stipendien jako.
Miten vuoden 2011 yläkoulu osoitti nuorilleen ja heidän läheisilleen, mitkä ovat tärkeitä elämässä ja työelämässä tarvittavia taitoja. Palkitsemalla luokkansa parhaat opiskelijat, hyvät liikkujat, soittajat ja piirtäjät sekä hyvät käsitöiden tekijät ja kotitalouden taitajat. En missään tapauksessa väheksy hyvää käsityö- ja kotitaloustaitoa. Mutta.
Samaan aikaan sosiaalisen median tapahtumasta (SomeTime2011) twiitattiin kiinnostava kehotus: ”Laittakaa oppilaat kysymään vanhemmilta, mitkä ovat heidän työssään tärkeimpiä taitoja.” (@msalavuo)
No minäpä vastaan sähköisen viestinnän näkökulmasta. Ehdottomasti tärkeintä on tiedon hakeminen ja löytäminen. Ja sen jälkeen tämän tiedon käsittely – kriittinen vastaanotto ja arviointi. Tästä seuraa jakaminen eli ilmaiseminen ja tiedon välittäminen eri järjestelmien avulla. Ennen ilmaisua tulee ymmärtää media, jossa itseään ilmaisee. Ilmaisemiseen kuuluu tyylilliset ja kieliopilliset asiat. Eikä pelkästään omalla äidinkielellä vaan myös muutamalla muulla. Nämä liittyivät itsenäiseen tekemiseen.
Yhdessä tekemiseen liittyy lisää taitoja, joita ovat vuorovaikutustaidot verkossa, johon lukeutuu sosiaalisen median osaaminen. Verkon välityksellä crowdsourcataan eli workshopataan, palaveerataan, innovoidaan ja kirjoitetaan kirjoja. Näitä kaikkia tehdään hyvillä välineillä, joiden käyttöön asenteen tulee olla avoin ja tekemisen automatisoitunutta.
Seuraava kysymys tietysti on, miten nämä asiat saataisiin palkittavaan muotoon, jotta yläkoululainen ymmärtää, mitä häneltä odotetaan ja mitä on tärkeää. Epäilenpä, että siinä vaiheessa, kun koulussa palkitaan elävän elämän kielitaidosta äidinkielellä ja vierailla kielillä, innovaatioajattelusta ja teknologian hyödyntämisestä, ollaan taas myöhässä.
Availa - Ilmiöiden matkassa 
Jos koulussa on taas yksi vuosi opittu uusia asioita ja hankittu taitoja, ja sitten sosiaalinen media on palkintojenjakotilaisuudessa toteamassa tilanteen, niin kuka silloin onkaan myöhässä?
🙂 Itse asian kannalta kyllä auttamattomasti myöhässä, mutta itse tilaisuus saisi streamattuna ehkä lisää ylpeää yleisöä.
Verkossa tarvittavat vuorovaikutustaidot ovat 2010-luvun kansalaistaitoja. Perusta rakennetaan alakoulussa ja lisäoppia saadaan muilla kouluasteilla – tai sitä ainakin pitäisi saada. Hiukka joskus laahaa tuo koulutodellisuus perässä…mutta valoa lienee näkyvissä.
Aivan varmasti. Uskon ja tiedän, että koulussa käytetään monipuolisesti erilaisia perinteisiä ja sähköisiä vuorovaikutuskeinoja. Toivon, että niiden merkitys tuodaan monella tapaa näkyväksi, jotta nuoret oivaltavat niiden tarpeellisuuden (työ)elämässä.