The truth is out there

Keskustelupalstat ovat olleet syynissä varsinkin vihapuheiden vuoksi. Talousviestintää tekeville osavuosikatsausten kommentit ovat mielenkiintoista luettavaa. Osavuosikatsaukset kirjoitetaan kieli keskellä suuta, asettellaan sanat harkiten ja huolellisesti. Diplomaattiset tekstit tuntuvat kirvoittavan kommentoijia kertomaan, mikä on totuus.

Kun nimimerkiksi valitaan ”Tiedän taustat”, ei tarvitse epäillä kirjoittajan luotettavuutta. ”Valehtelemalla ei yritystä rakenneta” tai ”älkää puhuko palturia” pistää väkisinkin epäilemään tiedotteen todenperäisyyttä. Kristallipalloon taas on katsottu, kun nimetään kommentti sanoilla ”tunnettuja viimeisiä sanoja” tai ”loppu tulossa”.

Kyllähän nuo kommentit melkoisen latautuneita ovat. Esimerkiksi yt:itä ennustettaessa kommentoijien tulkinnat ovat useimmiten työntekijän näkökulmasta, mutta kyllä omistajienkin näkövinkkeli on näkysällä, kun todetaan, että firmassa on liikaa läskiä. Nyt ei taideta viitata työhyvinvointia edistävään laihdutuskampanjaan.

Kommenteissa annetaan vinkkejä yritykselle ja johtajille suoraan siitä, mitä kannattaisi tehdä, jotta yrityksen ongelmat ratkeaisivat. Tuntuu, että varsinkin valtio-omisteisten yrityksien ratkaisuja on lupa ruotia jo veronmaksajana. Kirjoittajan oma kokemus yrityksen tuotteeseen tai palveluun antaa asiantuntemusta ja tukee mielipidettä yrityksen tulosta arvioidessa: hyvää tulosta kompataan, koska Ford on hyvä auto tai huonoa tulosta harmitellaan, sillä Lufthansan hinnoittelu on järkevää.

Yritysten tunnettuus ja jutun otsikointi vaikuttavat varsinkin kommenttien määrään. Verevimmät kommentit löytyvät ehdottomasti toimialojen omista medioista, joissa yritysten kanssa tiiviisti työskentelevät kertovat oman kantansa värikkäillä sanankäänteillä. On takuulla sisäpiiritietoa, kun tiedetään, että yritys on palkannut kaikki vinkujat, vonkujat ja tinkijät. Näitä kommentteja lukevat tarkkaan myös yritysten työntekijät, sillä he ovat saaneet saman tiedotteen kuin lehden lukijat, mutta eivät tohdi ottaa kantaa omilla areenoilla.

Keskustelupalstat eivät ole niinkään keskustelua, vaan pääasiassa omien kantojen nenäkästä esilletuontia. Vuorovaikutus syntyy lähinnä kanssakommentoijien tai toimittajien oikomisena. Kysymykset jäävät retorisiksi, sillä yrityksen puolelta ei vastauksia kommenttien joukossa ole.

Yksi aiheellinen kysymys kyllä kuului kaikille tekijöille niin yritykseen kuin toimitukseenkin: ketä tämmöinen uutinen kiinnostaa. Sitä miettiessä kysyn yhtä sarkastisesti: ketä tällaiset kommentit kiinnostavat. Johto ja viestintä ainakin karttavat ne posket punoittaen; työntekijöitä hävettää, suututtaa tai turhauttaa. Onko syy kärkeviin ja ilkeisiin kommentteihin sittenkin sylttytehtaassa, joka ei voi/halua/uskalla viestiä uskottavammin?

Mainokset

About Anna Availa

Elämässä ja viestinnässä pitää olla hieman sähköä. Supersankarina olisin kissanainen.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: Arvaamaton media « Tämä sipuli ei itketä

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: