Veturissa bitti poikittain

Kuva: VR:n kuvapankki

Avoin viestintä tukalissa tilanteissa helpottaa kummasti. Junani oli jo lähtöhetkellä 30 minuuttia myöhässä. Pikkuhiljaa se hiipi 35:een ja sitten 40 minuuttiin. Juna kuitenkin tuli ja kulki vinhaan kohti seuraavaa asemaa.

Kunnes pysähtyi. Konduktööri kertoi, että veturissa on vikaa. Valot sammuivat. Onkohan vika sähköissä? Kestääkö veturi perille asti? Päästänköhän liikkeelle lainkaan? Mitenhän veturi vaihdetaan asemien välillä? Pitääkö hypätä raiteille? Pari muuta junaa ohitti meidät. Valot syttyivät ja juna nytkähti liikkeelle, tosin taaksepäin. Pysähtyi uudestaan. Hetken päästä pääsimme jatkamaan eteenpäin asemaa kohti.

Junan lähdettyä liikkeelle junankuljettaja kertoi, että kulunohjausjärjestelmässä on bitti poikittain. Hän oli joutunut käynnistämään jo useasti järjestelmän uudelleen ja epäili, että ilman buuttauksia ei päästä määräpäähän. Lopuksi hän pahoitteli omasta, edustamansa yhtiön ja veturin puolesta. Mieleni huojentui. Minun asemani oli seuraava, joten uskoin pääseväni vain tunnin myöhässä työpaikalle. Junaverkko toimi, joten samahan se on, missä töitä tekee.

Kun hyppäsin pääteasemalla pois, veturikuski hyppäsi samaan aikaan veturistaan. Aseman valotaulu vilkutti, että junan myöhästymisen syy on tekninen. Jos sama teksti olisi ollut lähtöasemallani, en olisi astunut junaan lainkaan. Mutta ehkä hyvä että astuin, sillä pääsin loppujen lopuksi perille sillä hetkellä nopeimmalla välineellä. Ja mielenikin oli keveä, koska tiesin, mistä kiikasti. VR:n vikabingokin sai uuden kohdan: ”Kulunohjausjärjestelmässä bitti poikittain”.

Advertisements

About Anna Availa

Elämässä ja viestinnässä pitää olla hieman sähköä. Supersankarina olisin kissanainen.
%d bloggers like this: