Elokuun alussa uutisoitiin nettipoliisi Marko Forssin nuhteluista huonosti harkitun Twitter-viestin vuoksi. Forss kertoi henkilökohtaisen tilin viestissä poliisintyöhön liittyvän tarinan, ja koska on julkisuudessa tuttu poliisin edustaja apulaisoikeusmiehen mukaan hän ei voi irrottautua virkataustastaan vapaa-aikanakaan eikä letkautella mitä tahansa vähemmistöryhmistä.

Siviiliminä ei soveltunut ammattiminän, eikä varsinkaan työantajan pirtaan.  Riihimäen kaupungin somesäännöissä muistutetaan siitä, että jos biosta selviää työnantaja, täytyy muistaa lojaaliisuus työkavereita ja työnantajaa kohtaan. Joissain organisaatioissa oletetaan lojaaliuden säilyvän muutenkin, ihan niin kun livenäkin.

Mikä voisi vahingoittaa organisaation yrityskuvaa? Katkeroituneet kommentit käytännöistä, kriittiset arviot esimiehestä entä kuvissa sotkuinen aula, työpaikkaravintolan tympeä annos tai hiukkasen humaltuneet pikkujoulun juhlijat. Tuontantotilojen kuvat tai asiakkaisiin liittyvät asiat sisältävät taas työnantajaa vahingoittavaa tietoa.

Mutta entä jos päivitykset työpaikkaan liittyen ovat asiallisia, mutta henkilön elo muuten vauhdikasta ja railakasta. Onko työpaikan imago tällöin vaarassa? Onko työpaikan imago siis työntekijöidensä imagon summa?

Suurin ongelma somessa työnantajan näkökulmasta on sen kontrolloimattomuus avoimilla areenoilla, joista jää jälki. Eikä uhka koske pelkästään yksittäisten henkilöiden sometilejä, vaan kuka tahansa voi perustaa yhteisiä tilejä, vaikka esitelläkseen Instagramissa toisella paikkakunnalla olevalle, miltä omassa työhuoneessa näyttää. Ja veikkaan, että joka paikassa ei ole interiööri kuten Fondiassa.

Somessa kyse on mitä enemmän läpinäkyvyydestä ja aitoudesta, jonka pitäisi kestää päivänvalon. Ei kai mikään organisaatio halua näyttäytyä tylsänä ja epätodellisena. Hyvässä tapauksessa työntekijöiden tilit kertovat hauskoista henkilöstöjuhlista, joissa toiminta on inhimillistä ja ihmiset kiinnostavia. Onneksi normiduunari ei ole julkisuudesta tuttu, joten siviiliminä saa elää rauhassa.