Viestinnän kohderyhmät pirstaloituvat, kanavat lisääntyvät. Kylläkyllä. Pitäähän kaikille kanaville olla omat käyttäjänsä tai kaikille käyttäjille kanavansa. Viestinnän trendeinä nämä ovat olleet jo muutaman vuoden nähtävissä, mutta sosiaalisen median myötä todellisuus iski nyt. Organisaatioviestintää pitää levittää useampiin kanaviin, sillä vastaanottajat valitsevat itse, mitä kanavaa pitkin haluavat viestit vastaanottaa. Viestinnän kohderyhmien pirstaloitumista havainnollistaa hyvin kaveripiirin jakautuminen eri some-kanaviin.

Itse käytän aktiivisesti Facebookia, Twitteriä, Heiaheiaa ja LinkedIniä. Facesta löytyy koulu- ja opiskeluaikaisia kavereita, serkkuja ja perhettä, kavereita-ja-kavereita harrastuksista ja entisistä työpaikoista. Twitteriin olen koonnut mielenkiintoisia lähteitä ja ajatuksia antavia henkilöitä tai organisaatioita. Heiaheiasta löytyvät ystäväni, jotka nauttivat liikunnasta. LinkedIn taas on puhtaasti ammatillinen. Siellä on sellaisia tuttuja, joihin on jokin ammatillinen kytkös. Jokaiselle kanavalle on oma käyttönsä ja omat ihmisensä. Luonnollista. Sisältöjen syvyys ja yksityisyyden taso jakautuvat siististi omiin lokeroihinsa some-kanavan mukaisesti.

Samaa mallia voi soveltaa somasti myös organisaatioissa, ja jatkaa kohderyhmien eriyttämistä: Facessa puhutellaan yksilöitä, LinkedIn on rekryn käytössä, Heiaheia on työhyvinvoinnin tukena, Twitteriä käytetään massaviestintään, vaikka useampien profiilien kautta.Ulkoisen ja sisäisen viestinnän tarpeita täyttävät kanavat, joita organisaatioon kuuluvat käyttävät. Se, ovatko kanavat ensi- vai toissijaisia, määräytyy organisaation muusta keinokavalkadista.

Arvaa, kuka on ainoa ystäväni, joka on kaikissa käyttämissä someissa. Mieheni. Aika söpöä.