Facebookin yksityisyysolettamus on psykologisesti metka juttu. Sosiaaliseen yhteisöpalveluun kirjautuminen antaa olettaa, että omat kirjoitukset eivät ole kuin omien ystävien silmien ulottuvissa. Tämä olettamus yllätti ainakin Duudsonien Jukan, äänensä kaupanneen tyttären ja ensikännit kiskaisseen tutun nuoren.

Duudsonien Jukka yllättyi, kun hänen värikäs Face-kommenttinsa Maria!-ohjelman tempauspyynnöstä kantautui iltapäivälehtien otsikoihin. Kuka hänen reilusta 600 ystävästään oli mennyt juoruamaan?

Eduskuntavaaleissa äänensä satasella äidilleen myynyt tytär yllättyi, kun hänen Face-päivityksensä päätyi Facebook-mokien joukkoon ja sitten uutisoituna kiertämään Face- ja Twitter-herjana. Kaiken kruunuksi joutuupa hän vielä syytetyksikin äänioikeuden myymisestä. Kuka ystävistä oli lähettänyt Face-keskustelunpätkän feissarimokiin?

Ensimmäisen humalansa kokenut varhaisteini yllättyi, kun pussikaljaporukan veli kertoi tapahtumasta Facessa, ja niin narahti koko porukka. Onneksi nuoret eivät olleet nauttimassa laittomia nautintoaineita, koska silloin olisi jäänyt digitaalinen muisto tempauksesta loppuiäksi. Mutta kuka veljen Face-kavereista tai kaverienkavereista oli laulanut eteenpäin?

Yksityiset Facebookin päivitykset ja kommentoinnit liikkuvat helposti ja nopeasti. Julkisuuden henkilöt, rikoksen tehneet tai pahoilla teillä olleet ovat mehevää juoruriistaa isommalle tai pienemmälle porukalle. Ystävien illanvietoissa juorumateriaalia ja ohjelmaa tarjoavat kaverienkaverien seinien selailu ja kuvien katselu. Erityisesti hää- ja lomakuvat on hyvää saalista.

Pienemmälle piirille tarkoitetut viestit itseasiassa kiihdyttävät juoruhalua, koska tekevät päivityksistä kiinnostavampia jaettavia. Ensiapu olisi laittaa oma Face-näkymä julkiseksi, jolloin itse päivittäisi statustaan varovaisemmin eikä tarvitsisi ohjeistaa eikä epäillä ystäviään. Face-yksityisyyteen kun ei voi luottaa.