Olen tämän vuoden puolella osallistunut nyt yhteen aamukahvitilaisuuteen ja yhteen verkkoseminaariin. Kummatkin olivat oikein hyviä, koska ne antoivat uusia oivalluksia. Molemmat tilaisuudet bongasin sosiaalisen median ammatillisista verkostoista – toisen Twitteristä ja toisen LinkedInistä. Kummatkin olivat maksuttomia, ja toisen kestoksi kerrottiin tunti, toisen puolitoista. Livetapaamiseen oli ennättänyt parisen kymmentä osallistujaa; verkon yli mukana oli reilut pari sataa.

Webinaarin alusta myöhästyin hieman, koska aamujuna oli myöhässä, mutta se ei haitannut ketään, koska löysin sekunnissa paikalle edellispäivän muikkarisähköpostissa tulee linkin kautta, pistin luurit päähän ja aloin seurata. En myöhästynyt aamukahvitilaisuudestakaan, vaikka hieman jännitin, miten liikenne vetää Helsingin ydinkeskustaan ja mihin saan autoni sullottua kadunvierten lumikasojen keskelle.

Kummassakin tilaisuudessa keskustelu oli runsasta. Webinaarissa yhden järjestäjän rooli oli kerätä kommentteja seminaarin chatista sekä Twitteristä ja Facesta. Näitä kommentteja käsiteltiin ja kysymyksiin vastattiin sopivissa kohdissa. Aamukahvitilaisuudessa puheenvuorot otettiin perinteiseen tapaan – nopeat ja äänekkäät syövät hitaat ja hiljaiset. Webinaari toi mahdollisuuden hiljaisillekin tuoda kommenttinsa esille. Webinaarissa osallistuin myös muutamaan kyselyyn, joissa luodattiin osallistujien mielipiteitä käsiteltävistä asioista.

Aamukahvitilaisuudessa natustin aamiaista samalla, kun tilaisuuden avaaja toivotti osallistujat tervetulleeksi. Verkkoseminaarissa mutustin omia eväitäni hipihiljaa, onneksi mikkini oli mutena, jo järjestäjän puolesta.

Webinaarin loputtua osallistujia innostettiin jatkamaan keskustelua Facessa, johon tuotiin esityksen sisältöä ja siitä nousseita kommentteja. Aamukahvitilaisuuden aineisto oli myös saatavilla vielä samana päivänä sähköisesti niin järjestäjän omien palveluiden kuin LinkedInin kautta.

Se, mikä näitä tilaisuuksia erotti, oli ajankäyttö. Webinaarin jälkeen olin valmiina työpaikallani tarttumaan aamupäivän toimiin heti. Aamukahvitilaisuudesta kaahasin juuri lounaalle takaisin työpisteelleni. Tilaisuus meni hiukka yliajalle, joten jouduin hipsimään sieltä ennen, kuin tilaisuus virallisesti päätettiin. Aikaa verkkoseminaariin meni tunti ja liveseminaariin matkojen kanssa neljä.

Totta kai osallistun jatkossakin livetapaamisiin (varsinkin koska työskentelen pääkaupunkiseudulla), mutta jos on aikaa vain yhteen, valitsen verkon.

Tämä postaus on omistettu kaikille niille, jotka sanovat, että heillä ei ole aikaa olla ammatillisissa sosiaalisen median verkostoissa.