Keitä hyväksyt omiksi Facebook-ystäviksi tai LinkedIn-verkostoosi? Ja millä perusteella? Yksinkertainen jako Facebookin ja LinkedInin välillä on, että henkilökohtaiset ystävät Faceen ja työtutut LinkedIniin. Henkilökohtainen suhde on saattanut syntyä sukulaisuuden myötä tai sitten kouluaikana tai opiskellessa, töissä tai harrastuksissa. Ilman muuta joukkoon pääsee ne henkilöt, joiden kanssa on yhteydessä vapaa-aikana. Nyt saa yhden lisäkanavan yhteydenpitoon. Mukava bonus on vanhat frendit, jotka jo epäili hävinneet elämästä iäksi.

Mutta entäs ei-toivotut kaverikokelaat? Mitä tehdä, kun nykyinen työkaveri, esimies tai asiakas pyytää ystäväksi Facessa? Yksi kaverini ilmoittaa reippaasti näille, että mielellään verkostuu työtuttujen kanssa – LinkedInissä. Toinen taas jemmaa ei-henk.koht.-kaverit omaan Face-laariin, johon on määritelty sellaiset asetukset, ettei liian henkilökohtaiset asiat livahtele. Kolmas taas jättää ei-toivotut  hyväksymättä ja toivoo heidän siitä tajuavan. Tähän kategoriaan kuuluvat usein tyrkyt, jotka saalistavat suuria verkostoja tai ovat ehdokkaina vaaleissa.

Virtuaalisten käyntikorttien LinkedIn

Jos LinkedIn on varattu työtutuille, vaatii senkin verkoston muodostaminen omat sääntönsä. Ottaako verkostoonsa jokaisen soittajan, joka on myynyt jotain tai kysellyt työpaikan perään? Eräs satojen kontaktien tuttuni pitää sääntönään, että hänet on pitänyt tavata henkilökohtaisesti eli on käyntikorttituttu. Hän kokoaakin LinkedIniin virtuaalisten käyntikorttien kokoelman. Tämä on sikälikin fiksua, koska LinkedInissä on käyttäjien kuvat.

Luonnollisesti verkoston kokoaminen riippuu työroolista. Konsulttimaisesti työskennellessä ei aina kehtaa asiakkaille laittaa kutsuja. Aloitteen on tultava asiakkaalta, vähän niin kuin esimiesten ja alaisten kesken. Työsuhteen loppumisen jälkeen tilanne on viimeistään selkeä.

Tottahan sosiaalisten verkostojen laadulla on merkitystä. Tiedä sitten, kuinka moni verkostojaan tietoisesti rakentaa. Verkostojen perusteella tehdään kuitenkin mielenkiintoisia päätelmiä ja niitä voi hyödyntää.

On hyvä, jos on omassa mielessään muodostanut omat sääntönsä, mutta harmi, että muut eivät niitä tiedä. Paitsi jos ei julkaise niitä sosiaalisessa mediassa.