Uusi some-elämäni on alkamassa, tunnen sen. Toivon kovasti, että Google+ valloittaa nopeasti käyttäjiä suojiinsa, jotta pääsen temmeltämään eri ystävieni ja tuttujeni kanssa juuri heitä yhdistävillä asioilla. Nykyisissä somekanavissa olen näet ollut kahlittu. Minusta on kuitenkin moneksi. Olen oikein aktiivinen faceilija, mutta passiivisesti. Ahkera peukun heiluttelu kun ei minusta vielä aktiivista sisällöntuottajaa tee, vaikka olenkin päivittäin…
Avainsana: facebook
Some badwill
Kun somesta halutaan helposti (ja halvalla) huomiota, saattaa tulos lipsahtaa suunnittelematta enemmän bad- kuin goodwillin puolelle niin yksityisillä henkilöillä kuin yrityksillä. Yksityishenkilöiden arkipäiväisen tylsät Face- tai Twitter-päivitykset eivät tuo kellekään gloriaa, karmivista kuvista puhumattakaan. Loivaliikkeisen urheijaimago ei nouse Heiaheian avulla, jos päivitysaiheena ovat pelkät koiranulkoitukset puolison kanssa. Ammatti-identiteetti jää hämärän peittoon, jos LinkedInissä on vain…
Riemu repeää ja suru koskettaa Facessa
Facessa on helppo jakaa omia tunteitaan tai kollektiivisia kokemuksia. Kavereiden ilonaiheet ovatkin mukavinta antia, ja niihin on kiva yhtyä: yhdellä alkoi pitkä loma, toinen tilasi auton, kolmannen lapsi otti ensiaskeleet. Hyvä olo tarttuu. Facen kaveriporukan surun käsittelyä seurasin tuttavamme kuoltua. Epäilyni ikävästä uutisesta heräsi, kun yhteinen ystävämme vihjaili seinäpäivityksessä elämän yllättävyydestä ja surullisuudesta. Samaan hetkeen…
Linkki liikuttaa verkkolehteä
Miten sinä päädyt verkkolehteen? Nii-in, klikattuasi linkkiä sähköpostin uutiskirjeessä, Twitterissä, Facebookissa tai Ampparissa. Jos juttu on mielestäsi oikein mainio, kihelmöiden lähetät sen ystävällesi tai jaat linkin Facen tai Twitterin kautta. Se kuka ehättää ensin jutun jakamaan, on paras. Mikä on turhauttavampaa kuin huomata mielenkiintoinen juttu, ja sitten todeta, ettei sitä voi levittää yksilöllisenä urlina. Jos…
Tykkääksä mua?
Suomalainen kommentointi-ilmapiiri on muuttunut. Muistan, kun istuin Helsingin yliopiston suomen kielen luennoilla ja Suomeen muualta muuttanut opettajani tuskaili suomalaisten uskoa painettuun sanaan. Jos on kirjoittanut joskus jotain, niin se on ja pysyy, eikä mielipidettä voi enää muuttaa. Tunnistin selvästi tämän kulttuurisen piirteen. Nyt suhtautuminen kommentointiin on muuttunut varsinkin verkon puolella. Huomattavasti helpommin kirjoitetaan oma kanta…
Someilijan cocktailissa maistuu narsismi, stalkkaus ja ADHD
Someilijan cocktail on sekoitus sopivasta suhteessa narsismia, stalkkausta ja ADHD:ta. Se kenen cocktailissa on eniten narsismia, kerää innoissaan paljon ystäviä ja seuraajia, eikä häntä kiinnosta niinkään muiden seuraaminen. Hänen statuspäivityksensä kertoo valittuja paloja omasta elämästä: toisilla ne kertovat mukavasta elämästä, kuten pölyjen pyyhkimistä kristallikruunusta tai patikoinnin raskaudesta Balilla, toisilla taas on maailmanpelastus näkökulmana. Narsismia nauttineen…
Facebookin kutkuttavat juorut
Facebookin yksityisyysolettamus on psykologisesti metka juttu. Sosiaaliseen yhteisöpalveluun kirjautuminen antaa olettaa, että omat kirjoitukset eivät ole kuin omien ystävien silmien ulottuvissa. Tämä olettamus yllätti ainakin Duudsonien Jukan, äänensä kaupanneen tyttären ja ensikännit kiskaisseen tutun nuoren. Duudsonien Jukka yllättyi, kun hänen värikäs Face-kommenttinsa Maria!-ohjelman tempauspyynnöstä kantautui iltapäivälehtien otsikoihin. Kuka hänen reilusta 600 ystävästään oli mennyt juoruamaan?…
Some tappaa (tv:ssä)
Tv-sarjat opettavat meitä some-ohjeitakin tehokkaammin, mitä sosiaalisen median käyttäminen saattaa aiheuttaa. Somen vaarallisesta nopeudesta vakuuttivat Detroit ja Todistettavasti syyllinen, joissa twiitit kulkivat nopeammin kuin tutkinta ja saattoivat vaaraan murhaan liittyvät syylliset ja syyttömät henkilöt. Sosiaalisen kuoleman läsnäolon aisti Paljastavissa valheissa, kun twittermäinen sovellus paljasti pomon lapsen kaverit. Gleessä taas Twitter pisti painetta suosituimmuuteen: jos suosikkioppilaiden…
Availa - Ilmiöiden matkassa 