Uteliaisuus sisäisen somen sytyttäjä

Jos tämä ei auta sisäistä somea lentoon, ei sitten mikään. Kuva Flickr CC LuAnn Swander

Jos tämä ei auta sisäistä somea lentoon, ei sitten mikään. Kuva Flickr CC LuAnn Swander

Tämän vuoden yhteisömanagereiden päivässä CMADissa Aino Heiska Ambientialta kehotti sarkastisesti, että sosiaalista intraa rakentaessa pitää erottaa työ ja huvi. Intra on työnantajan tarjoama ja maksama työkalu työasioiden hoitamiseen ja työhön liittyvää sisältöä varten. Muutoin ihmiset saattaisivat tutustua toisiinsa, kehitellä omaa toimintaansa huomaamattaan ja ottamaan työkalun aktiivikäyttöön.

Pyyhälsin tällä viikolla palaveriin mennessäni kahvipöytään muistiolehtiö ja kynä kädessäni. Pöydän ladyt vallan innostuivat. ”Kirjoitatko meidän jutuistamme Rihveliin (sisäinen lehtemme, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa)? Voisit kertoa, että täällä suunnitellaan koiran hankintaa ja mietitään, mitä leivotaan viikonlopun vieraille”.

Nämä kaksi kohtaamista saivat minut muistelemaan sisäisiä somekokemuksia ja niiden onnistumisia. Olen ottanut vuosien varrella käyttöön kolme erilaista sisäistä somea.

Virallisessa kanavassa vain virallista

Kolmessa organisaatiossa on käytetty suhteellisen perinteistä intraa, jossa pääpaino on ollut melko staattisella tiedolla ja siihen pääsyllä. Toki on ollut mahdollista kommentoida joko pelkästään uutisia tai myös sivuja. Kommenttien määrä on ollut surkea – niin kymmenen vuotta sitten kuin nyt. Kriisit tai onnittelut ovat saattaneet hieman mahdaltaa kynnystä osallistumiseen, mutta kovin vähäiseksi on jäänyt.

Sisäisen some työn tekemisen tukena

Ilokseni olen saanut vetään yhden vuosikertomusprojektin wikin avulla. Tykkäsin kokemuksesta, jossa vuoskarin tekijät osallistuivat työhön organisaation sisältä ja ulkoa yhteisellä verkkoalustalla, jossa tekstin tekemistä edisti aktiivinen editointi, kommentointi ja kysyminen. Harmi että jäi sillä kertaa kokeiluksi, sillä en onnistunut innostamaan muita projektiryhmiä tai vakuuttamaan tietohallintoa yhteisöllisestä työntekemisestä yhteisellä alustalla.

Työasioiden jakamista Yammerissa

Nykyisessä työpaikassani käytämme Yammeria lähinnä virtuaalisena kahvipöytänä. Tilillemme on kirjautunut vajaa 200 käyttäjää eli reilu 10 prosenttia työntekijöistämme. Olen tyytyväinen yammerointiin, sillä siellä jaetaan työhön liittyviä asioita ja kompataan muita. Yammerissamme 90-9-1-sääntö pätee: kourallinen tuottaa säännöllisesti sisältöä, muutamat osallistuvat aktiivisesti ja loput seurailevat. Hyvä niin, sillä kaikkia tarvitaan, mutta tarkoittaa myös sitä, että tarvitsemme lisää joukkoomme.

Sisäisen somettelun edistämiseen tuo haastetta työntekijöiden korkea keski-ikä, paljon työntekijöitä tietokoneiden ulottumattomissa, yleinen somekriittisyys ja resurssien vähäisyys. Mutta hyvä puoli on se, että puolentoistatuhannen joukkoon mahtuu myös moni innokas somettelija, joka on tottunut jakamaan asioita.

Yksi liian virallinen, yksi asiallinen ja yksi kevyttä kamaa

Some vaatii aina aitoutta, joten ketään ei voi pakottaa. Jos johto tai esimiehet eivät tunne välinettä itselleen sopivaksi – syystä tai toisesta -, en ole voinut jäädä odottelemaan. Olen ottanut taktiikakseni sisäisen somen edistämisessä edetä alhaalta päin: joko työn tekemisen tukijana tai ihmisten uteliaisuuteen uskovana. Ehkä tuohon uteliaisuuteen pitää tarttua rohkeammin. Ihan jo heti. Ja pitää se mukana, kun yhdistän perinteisen intran, työn tekemisen ja sähköisen kahvipöydän.

 

Advertisements

About Anna Availa

Elämässä ja viestinnässä pitää olla hieman sähköä. Supersankarina olisin kissanainen.
%d bloggers like this: