Kaikkien aikaa ja vaivaa säästää, jos organisaation toiminta, puhutaan sitten työn tekemisestä tai viestinnästä, on yhteisöllistä. Mutta kuinka siihen päästään – hyvällä vai pahalla? Osallistuin tänään Osaamiskeskusohjelman Älykkäät koneet -klusterin seminaariin Sosiaalisella medialla tehoa ja tuottavuutta teollisuuteen, jossa monessa puheenvuorossa kieputtiin ongelman ympärillä. Itse olen tarjonnut tähän lääkkeeksi radiaalia toimintaa: Lakkautetaan viestintä. Puhujilta tuli rakentavampia ehdotuksia.

Katri Luukka kertoi, että organisaatiossa on neljäntyyppistä suhdetta someen: torjuntaa, epäilyä, kokeilua ja talkoohenkeä. Näin ollen on selvää, että yhteisöllinen tekeminen täytyy myydä useilla tavoilla. Köpelösti käy, jos organisaatioon iskee kylmiltään järeään intraan viritetyn kömpelön keskusteluforumin ja blogin. Torjujat tarvitsevat suosittelijoita omiin kahvipöytiinsä ja epäilijät saadaan harkitsemaan hyvillä tarinoita onnistuneista caseista. Kokelijoille ja talkoolaisille voi jo tarjoilla välineitäkin. Kokeilijat hinkuvat helppoja ja nopeita; talkoolaiset jaksavat tahkota kankeammankin kanavan kanssa. Matka torjujasta talkoolaiseksi kestää Luukan kokemuksen mukaan kolmisen vuotta.

Kun olemme yksilöinä liittyneet sosiaaliseen mediaan, meillä on ollut siihen jokin konkreettinen ja inhimillinen tarve. Luukka antoi esimerkkejä: Sukulainen on muuttanut ulkomaille, ja häneen halutaan pitää yhteyttä helposti ja halvalla Skypen avulla. Matka on katkennut valtameren yllä leijuvan tuhkapilven vuoksi ja nopeiten tieto löytyy Twitteristä. Liikunta kaipaa kannusta, johon keinoksi on Heiaheia. Henkilökohtainen somen käyttö on opettanut meille jakamisen kulttuuria. Millaisia voisivat olla organisaation konkreettiset ja inhimilliset tarpeet, joihin ratkaisu löytyy yhteisöllisistä keinoista? Tämän lisäksi täytyy saada vastaus Heikki Passiniemen kiteytykseen: ”On niin kiire juosta polkupyörän vieressä, että ei ehdi hyppäämään kyytiin.”

Poimin päivän esityksistä muutamia puolipakottavia keinoja, kuten sähköpostien rajoitus vain ulkoiseen käyttöön, muistiinpanot ja liitteet ainoastaan yhteisille alustoille, hankehakemusten tekeminen yhdessä asiakkaan kanssa tai johdon blogi strategin jalkauttamisesta. Harri Lakkala korosti, että järkevin tapa viedä yhteisöllinen tekeminen organisaatioon, on suunnitellun pilotoinnin kautta. Pilotoinnin kohde valitaan liiketoimintalähtöisesti ja sen onnistumisista ja epäonnistumista kerrotaan tarinoita, joista organisaatio voi oppia. Aluksi pilotti voi pyöriä pilvessä, ennen kuin se otetaan laajempaan käyttöön. Hyvältä kuullostaa. Vielä kun innostaa johdon mukaan, kyllä työntekijöitä joka tapauksessa kiinnostaa, mitä johto sanoo tai tekee.

Itselläni on onnistunut kokemus pilotista tekemällä viimeisin vuosikertomus wikissä. Pilottiin osallistuneista suurimman osan mielestä prosessi eteni nopeammin ja lopputulos oli parempi, ajansäästöstä ja tekemisen läpinäkyvyydestä puhumattakaan. Kokemus ja tarina siis on, talkoolaiset voivat antaa nyt kokeilijoille tilaa ja aloittaa epäilijöiden ja torjujien vakuuttelun.