
Reilun puolen vuoden bloggauksen ja noin 7 000:n Tämä sipuli ei itketä -blogissa kävijän jälkeen olen pätevä antamaan parhaimmat tärpit siitä, miten blogiin saa kävijöitä
1. Postaa ajankohtaisesta aiheesta heti, kun keskustelu käy kuumana
Blogimme ehdottomat suosikit ovat Google+:sta ja Nokian kännyistä kertovat kirjoitukset. Postaus Nokian kännyjen puolesta keräsi heti julkaisuhetkellä reilut 100 lukijaa. Kirjoitusviikolla oli uutisoitu Nokian huonosta tuloskunnosta ja samalla dissattiin myös itse tuotteita. Nokian puolustus viihdytti välittömästi lukijoita. Google+-kirjoitus sai heti ensimmäisenä julkaisupäivänä reilut 400 lukijaa ja kesälomien jälkeen elokuun alkupäivinä toisen samanmoisen määrän. Postausta on luettu nyt tasaiseen yli tuhat kertaa. Naputtelin kirjoituksen heti Plussan tultua kokeiluun, ja siitä se sitten irtosi omalla radalleen eri keskustelupalstojen myötä.
2. Jaa linkkiä niin perkuleesti
Lukijoiden blogiin saamisen ehdoton edellytys on linkin jakaminen. Me tuuppaamme blogahduksemme heti Facebookiin, Twitteriin, LinkedIniin ja Plussaan. Sitten vain odottelemme, kuinka moni linkkiä jakaa ja päätyykö se kenties keskustelupalstoille. Facen kautta postauksiamme on luettu WordPressin kirjanpidon mukaan reilut 1 000 kertaa, Twitterin parisataa sekä LinkedInin ja Plussan kautta reilut sata kertaa. Facen lukijoita kiinnostavat eritoten Faceen liittyvät postaukset; Twitteristä tai Plussasta klikataan ammatillisempiin kirjoituksiin. Ja jos jutussa piilee jujua, se jaetaan heti eteenpäin. Keskustelupalstoilla olo on jännittävintä, sillä koskaan ei etukäteen tiedä, missä sävyssä se on palstoille päätynyt. Blogilistojen kautta blogiimme ei ole juuri päästy.
3. Valitse postauksiin muutamia kestoaiheita
Hauskinta blogitilastoja tutkiessa ovat ehdottomasti hakusanat, joilla blogiimme tullaan. Voin vain kuvitella niiden tiedonhakijoiden pettymyksen, jotka ovat ekstyneet kirjotuksiimme sanoilla ”Ikean rekry” tai ”orava vesikaton välisessä tilassa”. Yksi eksoottisimmista hauista on tehty ”Paavo Väyrynen laskuvaro” -haulla. Joka tapauksessa kannattaa kirjoittaa muutamista kestoaiheista, jotka keräävät kiinnostuneita senkin jälkeen, kun itse asia on jo viilentynyt. Meidän blogimme tapauksessa kestosuosikkiaiheita ovat olleet Heiaheia ja moottoripyöräily. Heiaheiaa on koko puolen vuoden ajan tasaisesti haettu eri tavoin runsaat sata kertaa.
4. Revittele otsikolla
Räyhäkkäät otsikot ovat superia. Onhan se selvä, että muutaman sanan varassa leviävä linkki tarvitsee lupausta siitä, että kannattaa klikata ja lukea. Otsikot ”Patonkien ilmabussilla Amerikkaan.” ja ”Nokia luurit ihan turhia halkoja – väärin!” kirkuvat lukemaan kirjoituksen. Oma henkilökohtainen suosikkini ”Mitä vattua!” on myös kärkikympissä eniten luettujen postauksien listalla.
5. Kirjoita säännöllisesti ja usein
Jos haluaa blogiinsa lukijoita, on kirjoitettava riittävän usein. Jos emme ole olleet ahkeria, kävijöiden käyrä laskee liukua nopeaan. Vanhempiemme lisäksi blogiin päätyy muutama harhailija vuorokaudessa. Vaikka puolisoni on provosoivalla tyylillään saanut kärkikymmenikköön useimpia postauksia, minä hakkaan hänet reilusti lukijoideni määrällä, koska olen häntä tuotteliaampi.
6. Älä julkaise viikonloppuna
Blogiamme lukevilla näyttää olevan viikonloppuisin muuta puuhaa, joten lukijoita kalastaakseen kannatta julkaista postaus arkena, tai ainakin jakaa linkki. Faceilijat kliksuttelevat linkkiä kyllä vielä maanantaiaamunakin, mutta Twitteriin ei kannata tuupata mitään viikonloppuisin, reilusti työaikaan vain tviitit menemään – yksi aamupäivällä ja yksi iltapäivällä.
Postausten kulkua on ollut mahdoton ennustaa etukäteen. Omasta mielestä mehevä otsikko ja herkullinen kirjoitus saattaa jäädä muutamien kymmenien silmien luettavaksi ja taas puolihuolimattomasti hujautettu ulahdus voi joutua jonkun toisen bloggaajan kirjoitukseen keräten heti kymmeniä klikkaajia. Niin tai näin vaikka kirjoittaminen on hauskinta, on eri jännää seurata, miten blogikirjoituksen elo jatkuu ja miten se kerää kommentteja niin virtuaalisilla kuin liveareenoilla.
Hyviä näkökulmia jotka voin allekirjoittaa omaankin kokemukseeni pohjautuen. Hauskinta on juuri tuo kun omasta mielestä huipputason postaus ei olekaan sitä lukijoiden suosiolla mitaten ja päinvastoin.
Oman blogini kohdalla askarruttaa se, miksi runsaslukuisista kävijöistä huolimatta vakilukijakunta tuntuu koostuvan vain kourallisesta ihmisiä. Viestitin käsittelee ehkä liian laajaa aihepiiriä. Oikeaoppisempaa olisi julkaista useampaa, aihealueeltaan erikoistuneempaa blogia, mutta minusta moinen ratkaisu tuntuu jotenkin teennäiseltä.
Samaa olen miettinyt myös itse, samalla kun taiteilen ammatillisimpien ja yleisimpien sähköisen viestinnän aiheiden välillä. Enhän halua kuitenkaan olla blogissa töissä, vaan pitää pitää hauskaa. Toisaalta tiukka rajaaminen kaventaisi entisestään lukijoita, mutta olisiko silloin enemmän keskustelua. Kokeilemallahan se selviää 🙂
Hyviä pointteja Anna. Pilkun paikan toimituspäällikkönä aion ottaa muutamasta neuvostasi vaarin. Osa neuvoista tosin on haasteellisia, esimerkiksi nuo kestoaiheet. Kohta vuoden ikäisessä Pilkun paikka -blogissa aiheet vaihtelevat todella paljon – blogi kun on avoin kaikille viestinnän ammattilaisille. Mutta linkkiä aion jakaa niin perkuleesti jatkossakin! 😀
Niinpä, hyvähän sitä on jälkikäteen huudella, mitkä aiheet pysyvät kestona. Tietysti osviittaa antaa yleinen keskustelu ja mitä mediat pitävät yllä. Itse olen yrittänyt ottaa luupin alle vähän vuorotellen erilaisia sähköisen median muotoja, vaikka rennomminkin rantein.